Luku 1: Näkökulma yrittäjän arkeen tulevaisuudessa

Kirjoittanut Lassi Mäkinen

Kokeilin vuonna 1970 modeemilla yhteyttä Suomesta Yhdysvalloissa sijaitsevaan tietokoneeseen. Otin 1980-luvun puolivälissä käyttöön Nokian Smail-järjestelmän ja Helsingin Puhelinyhdistyksen Elisa-järjestelmän ja tajusin heti sähköpostin mullistavan vaikutuksen yritystoimintaan, kun silloin muut olivat siirtymässä vasta teleksistä telefaksiin. Internetin käyttöönotto muutama vuosi myöhemmin herätti minut pohtimaan sen käyttömahdollisuuksia ja tämän seurauksena käynnistin liiketoiminnan netissä vuonna 1999.

Aloitin vuonna 1999 Lasmak Tietopalvelu -verkkolehden tuottamisen yrittäjille, yritysjohtajille ja taloushallinnon ammattilaisille. Vuonna 2002 liitin palveluun samalle kohderyhmälle tarkoitetut verkkokirjat.

Vuosituhannen lopussa puhuttiin innostuneesti uusmediasta ja uudesta taloudesta. Rahaa oli tarjolla liian paljon, joten järkeä käytettiin liian vähän. Moni suuri hanke oli kuollut jo vuonna 2001, mutta pieni verkkoliiketoimintani taimi viheriöi edelleen ja kasvoi rauhallisesti.

Olin ehdottomasti liian aikaisin liikkeellä. Yritystoiminnassa oikea ajoitus on ratkaisevan tärkeää mutta oikean ajankohdan ennustaminen vaikeaa. Jos on liian varhain liikkeellä mutta uskoo olevansa oikealla polulla, on vain sinniteltävä. Yrityksen ei tarvitse suuresti muuttua, koska maaperä muuttuu sille otolliseksi.

Haluni muuttaa yritykseni toiminta verkkopohjaiseksi johtui tietoliikennetekniikan kehityksen lisäksi myös siitä, että aloitin yritykseni toiminnallisen verkostoitumisen vuonna 1988. Myin vuonna 1981 perustamani yrityksen ja päätin olla enää palkkaamatta perheen ulkopuolisia työntekijöitä. Pyrin yhteistyöhön muiden yritysten kanssa. Silloin ei vielä verkostoitumis-sanaa käytetty mutta ilmiö oli sama. Oivalsin tietoliikenneverkkojen ja yritysverkkojen välisen yhteyden. Sosiaalinen verkko oli mahdollista teknisen verkottumisen avulla. Tekniselle verkolle tuli hyötykäyttöä sosiaalisesta verkosta.

Olen näiden vuosien aikana saanut käsityksen, millaiseksi yritystoiminta kehittyy tulevaisuudessa. Kerron tässä luvussa kokemuksistani. Avoin sosiaalisuus on tärkeää, mutta kaikki ei ole niin ruusuista kuin kuvitellaan. Jotta yritystoiminta voi toimia Yritys 2.0 -idean mukaisesti, se on ankkuroitava arkitodellisuuteen, jossa ihmiset eivät aina ole ihanteellisia. Myös yrittäjyysilmapiirin on muututtava.

Työtä tehdään asiakkaalle, ei esimiehelle

Olemme suuren yhteiskunnallisen muutoksen kynnyksellä. Aikanaan siirtyminen maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan mullisti paitsi elinkeinotoiminnan myös ihmisten työn ja elämäntavan. Samalla tavalla siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan mullistaa elinkeinotoiminnan lisäksi ihmisten työn ja koko elämän.

Teollinen yhteiskunta on opettanut ihmiset vieroksumaan työtä. Työtä tehdään usein vain palkan saamiseksi ja sitä tehdään esimiehelle eikä asiakkaille. Monille ihmisille on vastenmielistä mennä tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan tekemään esimiehen määräämää työtä. Niinpä palkka- ja työaikakysymyksistä on tullut suuren yhteiskunnallisen teatterin, tulopoliittisten neuvottelujen, keskeinen teema. Niissä ei esimerkiksi olla huolissaan, miten voitaisiin parantaa asiakkaiden tyytyväisyyttä, joka on tulovirran kannalta aivan olennaisen tärkeä asia.

Ihmiset haluavat turvallisen, hyväpalkkaisen ja kevyen työn. Yhteiskuntaa rakennetaan täystyöllisyyden tavoitetta ohjenuorana pitäen. Onpa jopa esitetty, että yrityksille pitää asettaa työllistämisvelvoite.

Työ on edelleen olennainen osa meidän elämäämme, kuten se on ollut kautta ihmiskunnan historian. Se on yhteiskuntaa koossapitävä voima. Työtä tehdään toisille ihmisille. Sen tarkoituksena on tuottaa hyötyä muille kuin tekijälleen. Jos asiakas saa työstä koituvan hyödyn, hän haluaa maksaa siitä korvauksen, jolloin syntyy kauppa.

Pakkotyön tilalle vapaatyötä

Ihminen käyttää kymmenen prosenttia elämästään työn tekemiseen, jos lasketaan lakisääteisten työaikojen mukaan ja otetaan huomioon tavanomaiset työssäolovuodet. Lisäksi työmatkoihin kuluu kaksi prosenttia elämästä.

Elinajasta vain puolet on aikuisuutta lapsuuden ja eläkeiän välissä. Tästä ajasta nukumme kolmanneksen. Työ- ja työmatka-aika on tästä ajasta lähes neljännes. Jäljelle jää siis aktiivisen aikuisiän aikana työstä vapaata valveillaoloaikaa 43 prosenttia, joka on koko eliniästä 21 prosenttia. Mitä me teemme tänä aikana?

Vapaa-ajalla me teemme kotitöitä, harrastamme, ostelemme, seurustelemme ja matkustelemme. Eli tästäkin ajasta melko suuren osan me huhkimme töitä. Erona työksi koettavaan työntekoon on vain se, että vapaa-ajalla tehtävästä työstä emme saa rahaa.

Eräille ihmisille vapaaehtoistyö jossakin järjestössä on suorastaan intohimo eikä siinä lasketa tunteja. Tällainen on aitoa työtä. Siitä koituva työn ilo on voimakasta. Vapaaehtoinen työ voi olla yksinkertaistakin, mutta silti se ei tunnu työltä.

Nykyihmisille vapaa-aika on pyhää, joten työaika voidaan silloin mieltää epäpyhäksi. Koska käytetään nimitystä vapaa-aika, pitäisi vastaavasti käyttää nimitystä pakkotyö. Tai mitä, jos sittenkin tekisimme vapaatyötä?

Vapaatyön käsitteen nosti aikanaan julkisuuteen Nokiassa 1980-luvulla vaikuttanut Markus Westerlund. Hän nimitti itseään agitaattoriksi ja loi yhtiön henkilökuntaan innostuksen ilmapiiriä. Vapaatyön lisäksi hän puhui tietosäpinästä. Sen vastakohta on tiedon pihtaaminen.

Nokia oli tiedon avoimessa jakamisessa edelläkävijä. Vapaata tiedon kulkua edisti Smail-järjestelmä, jonka osat olivat sähköposti ja ilmoitustaulut – internetissä vastaavat elementit ovat sähköposti ja www-sivut. Lukija saa itse arvioida, miten suuri merkitys vapaatyöllä ja tietosäpinällä oli Nokian myöhempään menestykseen.

Tulevaisuudessa asenne työhön muuttuu edelleen, kun enää ei suuren ihmisryhmän tarvitse olla tekemässä työtä samaan aikaan samassa paikassa. Nokiankin on muututtava, jos se aikoo menestyä myös jatkossa.

Työtä voidaan tehdä kotona tai kodin läheisyydessä. Tätä lähityötä on virheellisesti kutsuttu etätyöksi. Mihin enää tarvitsemme niitä lasista, metallista ja betonista rakennettuja konttoreita, joita vuosituhannen vaihteen molemmin puolin on rakennettu kaupungit täyteen? Kotikonttori on kustannustehokas työpaikka ja työmatkan voi tehdä kahvikuppi kädessä – muutamassa sekunnissa keittiöstä työhuoneeseen.

Kun työskentelee kotona, työtä ei tarvitse olla tekevinään vaan sitä voi tehdä silloin, kun sitä on. Työajat menettävät merkityksensä.

Työnantajan työnjohto-oikeus on ollut yksi teollisuusyhteiskunnan pyhistä arvoista. Esimies on saanut määrätä, mitä, miten ja milloin työntekijä tekee. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat suuresti hänen vaikutusmahdollisuutensa oman työnsä sisältöön.

Tutkimuksessa “Näkemykset työssä jaksamisesta 2007″ (TELA) todettiin seuraavasti: “Tulosten mukaan tällaisia työssä jaksamista helpottavia lääkkeitä löytyisi paljonkin. Eniten sai kannatusta työssä käyvien mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä. Tämän jälkeen yleisimmin peräänkuulutettiin työilmapiirin yleistä parantamista sekä esimiestoiminnan ja johtamisen kehittämistä.” Tulkitsen tulokset niin, että työnjohto-oikeus vähentää työssä jaksamista. Se on myös merkittävä ihmisten onnellisuuden este.

Yrittäminen elämänmuotona

“Useimmat suomalaiset näkevät yrittäjyyden mielenkiintoisena, itsenäisenä ja henkisesti palkitsevana. Yrittäjän uskotaan pystyvän toteuttamaan itseään ja osaamistaan paremmin kuin muiden”, sanotaan tutkimuksessa “Onnellisuuden vaikea yhtälö” (EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005, Kai Torvi – Pentti Kiljunen).

Palkkatyö on historiassa varsin tuore työn tekemisen ja tulonhankinnan muoto. Yrittäminen on vanhempaa. Sitä vain ei historian alkuaikoina kutsuttu yrittämiseksi. Maatalousyhteiskunnassa yrittäjiä olivat tilalliset ja palkkatyöläisiä rengit ja piiat. Teollisuusyhteiskunta rakentui olennaisessa määrin palkkatyön varaan. Paitsi, että ihmisten tuli tehdä työtä samassa paikassa samaan aikaan, heidän tuli myös asua lähellä tehtaita. Tämän vuoksi kaupungistuminen yleistyi.

Tehtaiden tuli olla suuria, koska suurtuotanto vähensi yksikkökustannuksia. Pieni ihminen ja suuri yritys joutuivat vastakkain työehtoja koskevissa neuvotteluissa. Suurempi saattoi sanella työn hinnan ja ehdot. Työntekijät järjestäytyivät ammattiyhdistyksiksi. Syntyi ay-liikkeen perusta. Työnantajatkin joutuivat järjestäytymään työnantajayhdistyksiin. Yhdistysten välillä käytiin työehtoneuvotteluita, joiden tuloksena syntyi työehtosopimuksia toimialoittain. Näin on tapahtunut näihin päiviin asti mutta ei enää kauan.

Tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa vanhoja karsinoita ei ole. Työntekijä- ja työnantajamuurit voitaisiin purkaa. Työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista voitaisiin luopua. Tehtaat ja konttoritkin voitaisiin purkaa. Ihmiset voisivat muuttaa takaisin maalle. Mutta kuten tiedämme kokemuksesta, vanhan purkaminen on työläämpää kuin uuden rakentaminen. Päättäjät eivät halua tehdä päätöksiä, jotka vaarantavat heidän etunsa, asemansa ja uransa. Yleinen kehitys tulee tekemään nämä vaikeat päätökset heidän puolestaan, kuten se on kautta historian tehnyt.

Uusi yhteiskunta rakentuu vanhojen yhteiskuntarakenteiden perustalle. Mistään ei tarvitse luopua eikä mitään purkaa, sillä yrittäjyyden yleistyminen on luonnollinen tie tästä eteenpäin. On vain ajan kysymys, milloin ihmiset huomaavat tämän. Silloin vanhat rakenteet sortuvat Berliinin muurin tavoin.

Mammutit kuolevat ja kalaparvet lisääntyvät

Kansainvälinen talous edellyttää yrityksiltä yhä parempaa kilpailukykyä. Muutokset tapahtuvat nopeasti, kuten olemme nähneet globalisaatiokehityksestä. Tähän asti taloudellisen vallankumouksen kärjessä ovat seilanneet suuret yritykset. Ne ovat kasvaneet yhä suuremmiksi syömällä pienempiään. Niiden luonnollinen kasvu onkin hiipunut, sillä yritysostoilla on saavutettu enemmän ja nopeammin.

Yritysten kasvusta huolimatta ihmiset ovat edelleen ihmisen kokoisia. Työnantajaorganisaation kasvu ei lisää ihmisen mittoja, vaikka joskus nämä ihmiset antavat itsestään sellaisen mielikuvan. Tuolin selkänoja on suuri mutta ihminen edelleen yhtä pieni kuin ennen.

Kiristyvä kilpailu on johtanut epätyypillisten työsuhteiden syntymiseen. On osa-aikatöitä, määräaikaisia työsuhteita, projekteja, suoritepalkkausta jne., mutta silti työnjohto-oikeus on säilynyt työnantajalla. Tämän vastapainona työntekijäliitot pitävät kiinni yleissitovuudesta. Siihen sisältyy ay-liikkeen mahtava yhteiskunnallinen valta. Työnantaja- ja työntekijäjärjestöistä on tullut kavereita, mutta silti kummankin valta murenee vääjäämättä tulevaisuudessa. Kaveruus ainoastaan hidastaa tätä kehitystä.

Suomen Yrittäjät on perustamisestaan lähtien halunnut tupo-pöytään. Sekä työnantajajärjestöt että työntekijäjärjestöt ovat estäneet tämän pyrkimyksen. Yrittäjäjärjestö on sokaistunut oman haluamisensa vaikutuksesta niin, että se ei näe kirkkaasti menossa olevaa yhteiskunnallista kehitystä. Sillä on käytettävissään tehokkain ase työmarkkinavallan murentamiseen: yrittäjien määrän lisääminen vähentää palkansaajien määrää. Suomen Yrittäjät ei osaa käyttää tätä asetta. Mutta tästä huolimatta yrittäjyys yleistyy tulevaisuudessa luonnonlain tavoin.

Yrittämisen riski on pienempää kuin luullaan

Vääjäämätön kehitys ei tapahdu olemassa olevissa valtaorganisaatioissa vaan se koukkaa sivusta. Ihmiset ryhtyvät yrittäjiksi sen takia, että se on palkkatyötä edullisempi työn tekemisen ja tulonhankinnan keino. Sen haitalliset vaikutukset ovat luultua vähäisemmät.

Yrittämisen riski ei ole niin suurta kuin kuvitellaan. Jos palkkatyötä tekevä tyrii pahasti, hän saattaa menettää työpaikkansa ja hänen perheensä talous voi ajautua suuriin ongelmiin. Jos sen sijaan yrittäjä tekee virheen yhden asiakkaan toimituksessa, yritys ehkä menettää tämän asiakkaan, mutta yrittäjä oppii välttämään samaa virhettä muiden asiakkaidensa kanssa. Yrittäjän elämä ei ole yhden asiakkaan varassa, kuten palkansaajan elämä riippuu yhdestä esimiehestä ja työnantajasta. Viime vuosina yleistyneet irtisanomiset ja lomautukset ovat lisänneet työntekijöiden epävarmuutta ja parantaneet yrittäjyyden houkuttelevuutta.

Yrittämisen suuren riskin myytti elää vahvana ihmisten mielissä. Sitä voimisti yrittäjien joutuminen ahdinkoon 1990-luvun lamassa. Suurin osa konkursseista on kuitenkin vältettävissä, jos yrittäjä omaksuu kassavirta-ajattelun. Yrittäjän tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että rahat riittävät joka päivä. Tätä varten on tehtävä kassasuunnittelua ja suunnitelmia seurattava kassakirjanpidolla. Nykyinen lainsäädäntö ei sovellu hyvin tällaiseen ajatteluun, mutta se ei silti ole myöskään sen este vaan pelkkä haitta.

Yritys menee konkurssin, jos siitä tulee pysyvästi maksukyvytön. Vaikka se olisi aina tuottanut voittoa ja sen tase olisi omaisuutta pullollaan, se voi silti mennä konkurssiin. Omaisuus on silloin väärässä muodossa. Sitä ei voida muuttaa rahaksi riittävän nopeasti.

Yritys voi myös tuottaa tappiota vuosikausia niin paljon, että tappiot ovat syöneet sen oman pääoman kokonaan. Oma pääoma on muuttunut negatiiviseksi. Sen velat ovat suuremmat kuin varat. Silti se ei välttämättä ajaudu konkurssiin, jos se vain huolehtii maksuistaan.

Yrittäjänä ihmisestä voi tulla onnellinen

Tulevaisuuden yrittäjät eivät ole niitä hervotonta riskiä ottavia koheltajia, jollaisina meidät yrittäjät on opittu tuntemaan. Yhä tavallisemmista ihmisistä tulee yrittäjiä. Yrittämisestä tulee luonnollinen elämäntapa. Nuoret valitsevat yrittämisen ensisijaisesti ja palkkatyön vasta toissijaisesti.

Yrittäjyys on elämäntapa, joka tekee ihmisistä onnellisia, koska yrittäjä voi itsenäisesti päättää omasta työstään. Yrittäjät tekevät vapaatyötä. Työtä tehdään asiakkaille, joilta saatu välitön negatiivinen palaute kehittää ihmistä henkisesti ja positiivinen palaute tuottaa työn iloa.

Ihmiset, jotka turhautuvat palkkatyössään henkisten resurssiensa vajaakäytöstä, voivat ottaa ne täysimääräisesti käyttöön ryhtymällä yrittäjäksi. Yliopistouran sijaan kannattaa harkita yrittämistä. Naiset saavat yrittäjinä tasa-arvoisen kohtelun, vaikka palkkatyössä he ovat aliarvostettuja. Suuren yrityksen johtotehtävästä kannattaa siirtyä yrittäjäksi, kuten minä tein 1980-luvun alussa.

Palkkatyössä pienten lasten vanhemmilla on ongelmia sovittaa työ ja perhe siten, etteivät he laiminlyö lapsiaan. Yhteinen valveillaoloaika on arkisin vain hetkittäistä ja viikonvaihteissakin tästä ajasta kodinhoito ja ostosten tekeminen lohkaisevat suuren osan. Vaikka viralliset työajat ovat lyhyitä, vanhemmille ei jää aikaa lapsilleen.

Jouduin yrittäjyyteni alkuvaiheessa kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Päätin silloin, että en kasvata yritystäni, jotta saatoin panostaa enemmän aikaani kotiin. Siirsin myös työpaikkani kodin lähelle. Koulun jälkeen lapset saattoivat käydä minua tapaamassa. Jos lapset sairastivat, pystyin yleensä varsin hyvin järjestämään aikaa työstäni. Samanlaisia tilanteita tuli silloin, kun lapseni tiettyinä ikäkausina heittäytyivät hankaliksi. Tämän vuoksi tein joskus työtä öisin ollakseni heidän kanssaan päivisin. Näistä vuosista minulla ei ole ikäviä muistoja. Lapsistani on kasvanut kunnon kansalaisia. Uskon, että palkkatyötä tekevillä pariskunnilla, joilla on kaksi pientä lasta, on yhtä vaikeaa kuin minulla silloin. Lasten kasvattaminen ei ole kenellekään helppoa.

Palkkatyö ja yrittäminen limittyvät elämän varrella läheisesti toisiinsa. Kolmantena säikeenä tässä työelämän langassa on opiskelu. Kun aikaisemmin opiskeltiin nuorena ja tehtiin loppuelämä palkkatyötä, tulevaisuudessa näitä kaikkia kolmea tehdään sekä samanaikaisesti että peräkkäin vaihdellen opiskelun, yrittämisen ja palkkatyön kesken jatkuvasti. Osa-aikainen palkkatyö voi olla toivottavaa, jos ihminen lisäksi opiskelee ja toimii yrittäjänä.

Tämä eri toimintamuotojen vaihtelu ja laaja asiakaskunta tekevät elämästä mielenkiintoisen. Virikkeitä tulee monilta tahoilta jatkuvasti. Milloinkaan ei ole tylsää.

Yhteistyö tehokasta mutta vaikeaa

Tavallisesti yrittäjällä on laaja asiakaspiiri. Tulevaisuudessa nämä asiakkaat muodostavat verkoston. Yrittäjän verkko on laaja joka suuntaan. Hän voi tehdä yhteistyötä myös muiden yrittäjien kanssa, kuten minä vuonna 1988 päätin tehdä.

Verkottumisella pienet yritykset voivat saavuttaa suurtuotannon edut. Lisäksi ne ovat joustavia, mikä on pienyritysten verkoston kilpailuetu suuryrityksiin verrattuna.

Kun suuren laivan kapteeni havaitsee karikon, hän ei ehkä enää pysty kääntämään laivaansa vaan se törmää esteeseen. Sen sijaan pienten yritysten verkosto toimii kuten kalaparvi. Se ui veden alla piilossa ja ohittaa karikon jouheasti molemmilta puolilta.

Pienyritysverkon jokaisessa solussa on ajatteleva ja päätöksiä tekevä yrittäjä. Hän voi reagoida nopeasti. Sen sijaan suuren yrityksen asiakasrajapinnassa oleva työntekijä saattaa torjua asiakkaan asiallisen ehdotuksen byrokraattisiin syihin vedoten. Kilpailun voittaa se, joka palvelee asiakasta parhaiten.

Ihmiset kuitenkin vielä luottavat suuriin organisaatioihin enemmän kuin pieniin yrityksiin, joten pienyritysten tulee yhdessä näyttää suurelta. Tämä saadaan aikaan yhteisen kärjen taakse levittäytyvän verkon avulla. Tarvitaan kärkiyritys ja kärkihahmo. Verkkoa koossapitävän ihmisen tulee olla karismaattinen saadakseen itsenäiset yrittäjät puhaltamaan yhteiseen hiileen. Parasta on, jos kärkiyritys on yhtä pieni kuin verkkoyritykset. Silloin neuvottelut ovat tasapainoisia.

Vaikka verkon yritykset ovat itsenäisiä, niiden on kyettävä keskustelemaan avoimesti. Ihanteellisessa verkossa tietosäpinä on jatkuvasti käynnissä. Arkitodellisuus on kuitenkin toisenlainen.

Verkostossa vaanivat ahneuden ja kateuden kyyt. Ihmiset ovat edelleen niitä samoja ihmisiä kuin kautta historian. Ahneus ja kateus saattavat vallata ihmisten mielen. Ahneuden- tai kateudenpuuskasta alkanut tapahtumaketju repii verkon riekaleiksi. Vahingot ovat sitä pienempiä, mitä pienempiä kaloja verkossa on.

Lähes kahdenkymmenen vuoden kokemuksella voin todeta, että suuryritysten ja pienyritysten keskinäinen verkko on vaikea ja usein aivan mahdoton. Suuret yritykset eivät yleensä pysty tuottamaan uusia innovaatioita, joten joskus niitä pitää suorastaan varastaa.

Yleensä todelliset innovaatiot syntyvät vapaasti toimivissa pienyrityksissä, joilla ei ole resursseja hyödyntää keksintöjään tehokkaasti. Saattaa käydä niin, että verkon pienyritys uhraa kehittämisen kassamenot mutta suuryritys saa myynnin kassatulot. Joskus käy niinkin, että suuryritys ahmaisee idean mutta ei pysty kehittämään liian aikaisin kaapattua ideaa valmiiksi tuotteeksi, jolloin koko hyöty jää saamatta.

Avoimuus sosiaalisessa verkostossa on hyvä asia, mutta kenenkään ei pidä olla sinisilmäinen. Verkoston jäsenten tulee olla oikeudenmukaisia, jotta yhdessä saadaan aikaan jotakin todella suurta.

Oikeudenmukaisuus ei ole lepsuutta. Rajat on oltava ja ne ovat ehdottomat mutta niiden sisällä vallitsevat avoimuus ja vapaus.

Pienet yritykset tarttuvat pitkiin häntiin

Yritys ei elä pelkästään luovuudesta, innovaatioista, avoimuudesta ja yhteistyöstä. Sen on tehtävä kauppaa. Sen pitää tuottaa sellaisia tuotteita, joista asiakkaat haluavat maksaa. Kassatulojen on oltava suuremmat kuin kassamenot.

Pienten yritysten on kuitenkin vaikea päästä suuryritysten markkinoille. Mammutit saattavat talloa hiiret jalkoihinsa. Mutta hiirillä on omat markkinansa. Ne ovat siellä, missä suuret eivät mahdu liikkumaan.

Perinteisesti yrityksissä on toimittu 20/80-säännön mukaan: 20 prosenttia asiakkaista tuottaa 80 prosenttia tuloista. Vastaavasti 20 prosentista tuotteita saadaan 80 prosenttia tuloista. Kun nämä kaksi suhdetta yhdistetään, löydetään yrityksen ydintoiminta. Suuret yritykset ovat jo pitkään keskittyneet ydintoimintaan – suuriin markkinoihin ja suuriin sarjoihin.

Suurten kohderyhmien ja nopeasti liikkuvien tuotteiden ulkopuolelle jäävät pitkät hännät, jotka eivät ole tuntuneet kiinnostavan ketään. Tässä on innovatiivisen pienyrityksen tilaisuus, jota ei pidä jättää käyttämättä. On vain ratkaistava kustannustehokkuuden ongelma. Siihen internet tarjoaa apua.

Kun ryhdyin 1999 tuottamaan verkkolehteä, en silloin vielä tajunnut, miten kustannustehokasta se on. Kerran päätimme aloittaa myös paperilehden julkaisemisen, mutta jätimme hankkeen yhteen numeroon. Se oli raskasta ja kallista. Silloin tajusin, mikä ero on Kauppalehdellä ja omalla lehdelläni, Lasmak Tietopalvelulla. Meidän ei edes kannata tavoitella suuria lukijamääriä vaan keskittyä pieneen väheksyttyyn asiakaskuntaan ja arvostaa sitä. Lehden sisältö on kohdistettava tarkemmin kuin yleistalouslehdet tekevät. Näin me olemme toimineet kahdeksan vuotta.

Samaan aikaan meidän kanssamme aloitti Talentumin WOW!, joka tuotiin markkinoille suurella kohulla. Se oli verkkolehti, kuten Lasmak Tietopalvelukin. Mutta WOW! ei menestynyt, sillä siihen panostettiin liian paljon rahaa.

Rahalla on sellainen ominaisuus, että koko käytettävissä oleva rahasumma käytetään. Vaikeampaa on saada rahaa tulemaan kuin menemään. Kun rahaa on niukasti, kuten meillä, silloin on käytettävä enemmän järkeä. “Sissimarkkinoijan tunnusmerkeistä tärkein on se, että hän käyttää enemmän järkeään kuin raakaa rahaa”, kirjoitti Jari Parantainen kirjassaan Sissimarkkinointi (Talentum). Tämän luettuani oivalsin, että olemme toimineet oikein mutta meidän kannattaa vielä tehostaa sissimarkkinointiamme.

Mikä on verkkolehden tärkein kilpailuominaisuus paperilehteen verrattuna? Se on ohjelmoitavuus. Verkkolehti toimii tietojärjestelmässä, jota voidaan ohjelmoida. Tämä koskee myös muita toimialoja, kuten esimerkiksi Igglo on meille oivallisesti osoittanut. Asuntovälityksessäkin tarvitaan enemmän järkeä kuin rahaa.

Henkinen kasvu yrityksen fyysisen kasvun edelle

Kun tähän asti yritykset ovat panostaneet määrälliseen kasvuun, tulevaisuudessa uskon yritysten painottavan henkistä kasvua. Kysymys on samasta ilmiöstä kuin lasten kasvussa: hekin kasvavat sekä henkisesti että fyysisesti. Kumpi on tärkeämpää?

Henkinen kasvu näkyy yrityksen poikkeavina ratkaisuina kilpailijoihinsa verrattuna. Henkilöstömäärän kasvun sijaan onkin kiinnitettävä huomio ihmisten oppimiseen. Tämä näkökulma tuo elinikäisen oppimisen idean osaksi työelämää. Oppiminen ei tarkoita pelkästään opiskelua, sillä ihminen oppii ilman opetustakin. Lahjattomin ja kyvyttöminkin ihminen oppii joka päivä.

Haasteet opettavat parhaiten. Ne edellyttävät riskinottoa. Epäonnistumisista tulee osa arkista työtä. Virheet hyväksytään ja niitä suorastaan odotetaan. Jos ihminen onnistuu aina kaikissa toimissaan, hän ei ota riittävästi riskiä.

Mitään ei ole vielä toteutettu parhaalla mahdollisella tavalla. Aina kannattaa kehittyä itse ja kehittää yrityksen tuotteita paremmiksi. Ei kuitenkaan riitä, että autoon, tietokoneeseen tai puhelimeen lisätään jokin uusi asiakkaita kiinnostava ominaisuus tai tuotteen ulkonäköä parannetaan. On uskallettava hypätä aivan uudelle s-käyrälle, jotta yritys ei jää vanhan tuotteen s-käyrän loppupään vangiksi. Esimerkiksi Nokian edesmennyt pääjohtaja Kari Kairamo suuntasi yhtiötä jääräpäisesti kumirenkaista ja -saappaista, vessapapereista ja kaapeleista elektroniikkaan, vaikka hän ei elinaikanaan nähnyt matkapuhelinten suurta menestystä.

Henkisen kasvun polku johtaa aikanaan myös toiminnan laajenemiseen, fyysiseen kasvuun. Hyvät tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Silloin on varaa ottaa entistä suurempaa riskiä, kunhan riski ei milloinkaan ylitä riskinottokykyä. Kassa ja kassavirta ilmaisevat, miten suuri riskinottokyky yrityksellä on.

Jos kassassa on paljon löysää rahaa, yritys on jo laiskistunut henkisesti. Taloushistoria osoittaa monta tapausta, joissa suurikin yritys on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, kun se on ensin saavuttanut henkisen laiskistumisen tason. Taloushistoria osoittaa myös monta tapausta, joissa pieni yritys on menestynyt huikean hyvin, kun se on joutunut jatkuvasti toimimaan oman henkisen kapasiteettinsa ylärajalla.

Terve kilpailu ei vielä toteudu EU:ssa

EU:n lainsäädäntö suosii laiskistuvia yrityksiä sekä haittaa henkiseen ja sen jälkeen tapahtuvaan fyysiseen kasvuun panostavia yrityksiä. Verotus on ankarinta silloin, kun yritys kasvaa. Eniten yritys kasvaa juuri aloitusvaiheessa.

Byrokratiakustannukset ovat lisääntyneet Suomen EU-jäsenyyden myötä. Pahimmin tämän ovat kokeneet maatalousyrittäjät, mutta muillekin yrittäjille lainsäädännön paisuminen on ollut koettelemus. Byrokratian kustannuksia voidaan kutsua myös piiloveroksi, sillä usein byrokratian lisäämisessä on kysymys julkishallinnon työn siirtämisestä yritysten tehtäväksi ilman korvausta. Suhteellisesti eniten byrokratia rasittaa pienyrityksiä.

Ruotsin hallitus asetti 8.8.2007 selvitysmiehen tekemään ehdotuksia, miten yrittämisen aloittamista ja yrittäjänä toimimista voitaisiin helpottaa. Iso-Britannian konservatiivipuolue julkisti 12.8.2007 ohjelman, jolla aiotaan keventää yrittämisen byrokratiaa ja sen kustannuksia lähes kymmenellä miljardilla eurolla vuodessa. Nämä ovat vielä harvinaisia havaintoja byrokratian keventämisen tarpeesta EU:ssa. EU ei milloinkaan voi saavuttaa Yhdysvaltojen tasoa, ellei yrittämisen turhia esteitä poisteta. Myös Kiina ja Venäjä ajavat pian ohi, sillä niillä ei ole yrittämisen byrokratian historiallista taakkaa.

EU:n jäsenmaissa julkishallinto tunkeutuu yhä enemmän elinkeinotoimintaan, koska siten poliitikot voivat kertoa tehneensä jotakin. Vaikka tällaisen toiminnan edellytyksenä on oltava markkinapuute, tästä periaatteesta ei juurikaan välitetä. Julkishallinnon elinkeinotoiminta lisää verotaakkaa, joten yksityiset yritykset kärsivät sekä raskaasta verotuksesta ja byrokratiasta että epäoikeudenmukaisesta kilpailusta.

Myös Suomessa valtio on alkanut harjoittaa monenlaista elinkeinotoimintaa budjettivaroin ja EU-tuin. Esimerkiksi yritysneuvonta on lähes monopolisoitu kauppa- ja teollisuusministeriön ohjaukseen. Ministeriö on kehittänyt tuotteistettuja neuvontapalveluita, joiden nimetkin on rekisteröity tuotemerkeiksi. Ministeriön alaiset TE-keskukset tarjoavat palveluita yrityksille ja ostavat työn ministeriön hyväksymiltä konsulteilta. Ministeriö sanelee hinnat. Näistä konsulteista on tullut pullasorsia, jotka elävät valtion rahoituksen varassa eivätkä enää itse pysty kehittämään kilpailukykyisiä neuvontapalveluita, vaikka juuri yritykset olisivat valtiota parempia yritysneuvojia.

Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen kilpailuvirasto ei ole puuttunut ministeriön elinkeinotoimintaan. Se on myös välttänyt puuttumasta erilaisten järjestöjen epäoikeudenmukaiseen kilpailuun. Sitä harjoitetaan tuloverolain vastaisesti yleishyödyllisyyden periaatetta väärinkäyttäen. Jos joku ihminen tai yritys liittyy yhdistyksen jäseneksi siitä syystä, että tämä yhdistys tuottaa hyötyä jäsenilleen, tällainen toiminta ei ole yleishyödyllistä. Silti suuri joukko tällaisia yhdistyksiä nauttii verottomuuden etuja.

Globalisaation haittavaikutusten vähentämiseksi poliitikot ja virkamiehet ovat alkaneet puhua kasvuyritysten tärkeydestä. Tämä on niitä asioita, joista vain puhutaan mutta mitään järkevää ei tehdä. Viimeiset yritysverouudistukset ovat keskittyneet helpottamaan verotusta niissä tilanteissa, jolloin yrityksen omistaja saa rahaa yritykseltä. Jos kasvua todella haluttaisiin helpottaa, pitäisi toimia päinvastoin.

Yrityksen kasvu vaatii rahaa. Sitä ei silloin pidä maksaa pois vaan pitää yrityksessä. Parhaiten kasvua edistäisi kassavirtaverotukseen siirtyminen. Siinä ideana on, että yritys maksaa veroja vasta, kun se on saanut investoinnin kassamenon katteeksi niin paljon tuloja, että kassaan kertyy rahaa. Nykyisen verojärjestelmän puitteissa kasvuyritys alkaa maksaa veroja heti investoinnin jälkeen, sillä käyttöomaisuuden hankintamenot saa vähentää verotuksessa pitkän ajan kuluessa ja perusvaraston hankintamenoa ei saa vähentää milloinkaan. Usein tämä veronmaksu tapahtuu velkaa ottamalla.

Yritys 2.0 on yritysten kasvun maaperä. Jos kasvua halutaan edistää, valtion tulee keventää yrittämisen byrokratiaa, saattaa kilpailutilanne oikeudenmukaiseksi ja kannustaa yrityksiä kasvuun. Suomi ja EU ei kuitenkaan enää voi saavuttaa Yhdysvaltoja Yritys 2.0 -kehityksessä, jos tällä käsitteellä tarkoitetaan sen alkuperäistä muotoa, joka perustuu Web 2.0 -palvelujen hyödyntämiseen.

Yritys 2.0 -käsitteestä

Yhdysvalloissa Enterprise 2.0 -käsitteellä (Yritys 2.0) tarkoitetaan yritystoimintaa, joka hyödyntää Web 2.0 -käsitteen alle nimettyjä verkkopalveluja. Näitä ovat mm. wikit, blogit ja hakujärjestelmät. Tämä on suppea näkökulma uudenlaisen yrittäjyyden mahdollisuuksiin. Hyvin monilla toimialoilla näiden ohjelmien käyttäminen saatetaan kokea turhaksi ajanhaaskaukseksi.

Tässäkään asiassa ei vielä ole sanottu viimeistä sanaa. Yritys 2.0 -käsitettä voidaan tarkastella alkuperäisen näkökulman lisäksi ohjelmistokehityksen näkökulmasta, käyttäytymisnäkökulmasta, yritysnäkökulmasta ja yhteiskuntanäkökulmasta, jotka ovat kyntämättömiä sarkoja. Voitaisiinkin ajatella, että Yritys 2.0:n jälkeen tulee uusiin ohjelmistoihin perustuva Yritys 2.1, ihmisten kanssakäymisen lisäämiseen ja oppimisen edistämiseen perustuva Yritys 2.2, yritysten verkostoitumiseen perustuva Yritys 2.3 ja uudenlaiseen yhteiskuntanäkemykseen perustuva Yritys 2.4. Suomen mahdollisuus on näissä versioissa.

Web 2.0 -ohjelmat sisältävät mm. seuraavia ominaisuuksia: sisällön muokkaaminen yhteistyössä (wiki), viestintä yksilöltä ryhmälle (blogi) ja oikean tiedon nopea löytyminen (hakujärjestelmät). Näitä ja monia muitakin ominaisuuksia voidaan toteuttaa aivan uusissa ohjelmissa. Kun lähdetään liikkeelle palvelusta, joka halutaan toteuttaa, eikä palvelusta, jonka toteuttamiseen olemassa oleva ohjelmisto tarjoaa mahdollisuuden, päädytään kyntämättömään peltoon.

Tarvitaan ohjelmointityötä, jolla uudenlaiset ohjelmaominaisuudet toteutuvat kokonaan uusina sovelluksina. Esimerkiksi arkkitehtitoimistossa sisällön yhteistyössä muokkaaminen edellyttää kuvallista esittämistä eikä sanallista esittämistä, kuten wikeissä yleensä on tapana (kts. esimerkiksi ConceptShare). Vastaavalla tavalla tilitoimisto voi tehdä asiakkaansa kanssa kassasuunnittelua yhteistyössä samalla järjestelmällä mutta numeroita käyttäen, koska rahan riittävyyden hallinnassa sanoilla ei ole olennaista merkitystä (kts. esimerkiksi Google Spreadsheets).

Tarvitaan luovuutta ja rohkeutta irtautua ohjelmista, joita nykyisin nimitetään Web 2.0 -palveluiksi. Tässä kuitenkin on haaste, johon suomalaiset ohjelmistoyritykset voisivat tarttua ja siten saada etumatkaa amerikkalaisiin ohjelmistoyrityksiin.

Ohjelmia ovat perinteisesti tehneet siihen koulutetut henkilöt, jotka osaavat toteuttaa tietotekniikan kannalta tehokkaita ratkaisuja. Silloin, kun itse aloitin ohjelmoinnin vuonna 1969, tietokoneiden rajoitukset oli otettava huomioon, mutta nyt niistä ei enää tarvitse välittää. Muisti ja kaista riittävät, vaikka ohjelma toimisi hieman tehottomamminkin. Nyt sen sijaan tehokkuutta mitataan käyttäjien näkökulmasta.

Ohjelman on tuotettava hyötyä käyttäjilleen. Parhaiten ohjelmia soveltuvat tekemään käyttäjät itse. He eivät kuitenkaan osaa ohjelmoida. Tämä ongelma pitäisi ratkaista jotenkin.

Ohjelmanäkökulmaa edistyksellisempi tarkastelu johtaa ajatukset ihmisten uudenlaiseen työskentelyyn uusia työkaluja käyttäessään. Tällöin ei riitäkään se, että tehdään käyttäjille sopivia ohjelmia, vaan ihmisten työtapojen tulee muuttua. Uuden oppimisesta tulee keskeisin tavoite. Yritys 2.0 -tarkastelu tuo ihmisten työskentelyyn mm. yhteisöllisyyden sekä riippumattomuuden ajasta ja paikasta.

Yhteisöllisyyttä voidaan toteuttaa monella muullakin tavalla kuin verkkopalveluilla. Voidaan ajatella, että datan välittäminen verkossa tehokkaasti antaa enemmän aikaa ihmisten kohtaamiseen. Kokouksissa ei enää vaihdeta papereita ja katsota kelloa vaan yritetään saavuttaa se, mitä ei missään muussa kuin kasvokkain kohtaamisessa voi tavoittaa. Perinteisen keskustelun etuna on se, että myös sanattomat viestit välittyvät tehokkaasti, kun ihminen käyttää kaikkia aistejaan. Palaute on välitöntä.

Ihmisten tulisi oppia väittelemään sivistyneesti, mikä suomalaisille näyttää olevan vaikeaa. Väittely koetaan riitelyksi. Parhaimmillaan se kuitenkin on kumpaakin osapuolta kehittävää toimintaa. Väittelytilanteita tarvitaan yksilön oppimisen edistämiseksi.

Ihmisten kohtaamiset ja verkkopalvelut yhdessä muodostavat tehokkaan yhdistelmän, jossa ryhmätyön ja yksilötyön hedelmät saadaan parhaalla mahdollisella tavalla talteen. Ideat syntyvät yksilön päässä mutta hän tarvitsee vertaisiaan testatakseen ajatuksiaan ja saadakseen virikkeitä.

Ihmisten kohtaaminen on aikaan ja paikkaan sidottua mutta kaikki muu voi olla siitä riippumatonta. Kohtaamisia tarvitaan vähemmän, kun verkkopalvelu on tehokas. Sen sijaan, että teemme tätäkin verkkokirjaa wikin avulla, voisimme järjestää videokokouksia, joissa arvioidaan kunkin kirjoittajan osuutta. Jotta videokokoukset olisivat tehokkaita, ryhmän tulisi ensin oppia tuntemaan toisensa seminaareissa. Niissä ihmiset tapaavat toisensa kasvokkain ja keskustelevat keskenään.

Verkostoituminen on perinteisesti tapahtunut siten, että ihmiset ovat liittyneet esimerkiksi yhdistyksiin tekemään yhteisiä asioita. Yritysmaailmassa sekä viralliset yhdistykset että epäviralliset ryhmittymät ovat olleet tärkeä verkostoitumisen muoto, vaikka ei sitä aikanaan tällä nimellä kutsuttu. Pitkät lounaat kavereiden kanssa tuottivat hyviä kauppoja kullekin. Klubit ja kerhot olivat bisneksen kasvualustaa ja ovat sitä edelleen.

Yritys 2.0 -käsite tuo kuitenkin uuden näkökulman yritysten verkostoitumiseen. Elinkeinoelämän rakenne ja business-logiikka muuttuvat uudenlaisten toimintatapojen vaikutuksesta. Yritykset pienenevät mutta yritysverkot suurenevat. Tässä ei ole kysymys vain osaamisintensiivisistä yrityksistä vaan kaikista yrityksistä. Yritysjohtajien on etsittävä oman alansa ratkaisut kuljetusalalla, rakennusalalla, kaupassa, teollisuudessa, maataloudessa jne. Mikään toimiala ei jää kylmäksi, kun verkostoitumisen merkitys kasvaa. Kaikista yrityksistä tulee osaamisintensiivisiä.

Yritys 2.0 -ilmiö ei muuta pelkästään verkkopalveluita, ihmisiä ja yrityksiä vaan koko yhteiskunta muuttuu. Irtaudumme lopullisesti teollisuusyhteiskunnan kahleista: ajasta, paikasta ja suuruuden ihannoinnista. Siirrymme tietoyhteiskuntaan, joka on ihmiskeskeisempi kuin mikään aikaisempi yhteiskuntamuoto. Maatalousyhteiskunta eli luonnon armoilla ja teollisuusyhteiskunta koneiden armoilla. Nyt yhteiskunnalla on mahdollisuus nostaa ihminen ja hänen oppimiskykynsä jalustalle.

Kasvot häviävät ja tietotulva uhkaa

Ihmiskeskeisyys tuntuu epätodellisen ihanteelliselta asialta, ellei siihen perehdy syvällisesti. On muistettava, että ihmiset ovat puutteellisia ja tulevat olemaan sellaisia vastakin. Ahneus ja kateus pilaavat monta ideaa myös tulevaisuudessa.

Uusi tekniikka ei ole sen parempaa kuin vanha, vaan siihen liittyy negatiivisia piirteitä. Internet on tuonut ihmisten kanssakäymiseen nurkan takaa lyömisen. Verkkokirjoittajat ovat haihtuneet nimimerkkien taakse. Monilta yritysten verkkosivuilta ei löydy ainoatakaan ihmistä, joka kantaa vastuuta. Jopa verkkopalvelua ylläpitävän yrityksen nimi ja y-tunnus saattavat lain vastaisesti puuttua sivustosta. Tällöin ei edes rekisteritiedoista ole hyötyä, kun sanojalle halutaan kasvot.

Koska tiedon tuottaminen ja viestintä on helppoa – etenkin nimettömänä, tiedon määrä lisääntyy. Suurin osa uudesta tiedosta on arvotonta sälää tai vanhan toistamista. Tämä kehitys on synnyttämässä tietotulvan. Tiedon puute ei enää ole ongelma vaan sen seulonta. Tarvitaan osaajia, jotka keräävät, jalostavat ja jakelevat tietoa sen tarvitsijoille. Ohjelmilla tätä ei voida riittävän tehokkaasti toteuttaa mutta Yritys 2.0 -idea tuottaa ongelmaan ratkaisun. Nimittäin tiedon tuottamisen kustannustehokkuus antaa mahdollisuuden tarjota sitä entistä pienemmille kohderyhmille, pitkille hännille.