Luku 3: Yritys 2.0 ja tulevaisuuden ennakointi

Kirjoittanut Elina Hiltunen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, elina . hiltunen at tse . fi (muista poistaa välit)

Johdanto

Yritys 2.0 toimii verkostuneessa maailmassa. Internet on muuttanut tiedonkulkua ylhäältä ohjattua tasavertaisemmaksi, ja nykyajan vaikuttajina toimivat ennen kaikkea yksittäiset kansalaiset. Tässä yhteydessä puhumme web 2.0:sta tai sosiaalisesta mediasta. Yhden kansalaisen perustama nettiadressi voi vaikuttaa yrityksen toimintaan, kuten olemme nähneet 7 päivää lehden paljastaessa Mr. Lordin kasvot. Tässä maailmassa, jossa tieto kulkee valokaapeleissa huimalla nopeudella, nousevat heikot signaalit tärkeäksi apuvälineeksi muutosten ennakoinnissa. Pienet yksittäiset, oudoltakin tuntuvat asiat voivat kehittyä nopeasti meihin vaikuttaviksi isoiksi asioiksi. Aikainen signaalien havainnointi ja reagointi on tämän vuoksi oleellista. Seiskan tapauksessa kyseisen lehden päätoimittaja kieltäytyi huomaamasta heikkoja signaaleja ja reagoimasta niihin ajoissa. Seuraukset olivat kohtalokkaat: lehti menetti toiminnallaan lukijoita, tilaajia ja mainostajia.

Yritys 2.0:n haasteena on toimia valppaana internetissä, poimia heikkoja signaaleja eri foorumeilta ja käyttää ennakoinnin apuvälineitä joustavasti hyväkseen. Seuraavat kappaleet kertovat miten.

Skenaariot tulevaisuuden vaihtoehtojen näkemisen työkaluna

Tuskin tänä päivänä yksikään yritys lähtee toimintaan ilman jonkinlaista suunnitelmaa siitä, mitä se aikoo tehdä ja miten. Strateginen suunnittelu (strategic planning) on tänä päivänä itsestäänselvyys jokaisessa yrityksessä ja organisaatiossa. Strateginen ennakointi (strategic foresight), siis strategiatyöskentely, jossa käytetään erilaisia ennakointimenetelmiä, taas valitettavasti ei ole rantautunut yhtä selkeästi yritysmaailmaan kuin sen olisi olettanut tehneen. Yrityksen, jonka tavoitteena on toimia vuoden, viiden tai kymmenen vuoden päästä olisi kuitenkin suotavaa pohtia myös tulevaisuuden vaihtoehtoja eri ennakointimenetelmiä hyväksi käyttäen.

Tulevaisuuden ennakoinnilla ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden ennustamisen kanssa. Tulevaisuuden tutkijat nostavat reilusti kätensä ylös tulevaisuuden edessä: kukaan ei voi kertoa sitä, mitä huomenna tai vuoden päästä tapahtuu. Tulevaisuuden tutkijoiden tehtävänä on sen sijaan pohtia erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuksille. Siksi tällä tieteenalalla ei puhuta yhdestä tulevaisuudesta (future) vaan erilaisista mahdollisista tulevaisuuden vaihtoehdoista (futures). Eräs vahva lähtöoletus tulevaisuuden tutkimuksen tieteenalassa on myös se, että ihmiset (yksilöinä, yhteisöinä tai organisaatioina) voivat vaikuttaa tulevaisuuden kehityksiin tämän päivän valinnoillaan.

Skenaariomenetelmä on eräs työkalu tulevaisuuden vaihtoehtojen pohtimiseen. Skenaarioharjoituksissa muodostetaan erilaisia tapahtumapolkuja tulevaisuuteen ja pohditaan, miten yrityksen tulisi toimia erilaisissa tulevaisuuden vaihtoehdoissa. Menetelmän alkujuuret yltävät Yhdysvaltoihin ja sotastrategian suunnitteluun. RAND Corporation, johtavana tähtenään Herman Kahn, kehitti kyseisen tulevaisuusvaihtoehtojen menetelmän, ja 1970-luvulla se rantautui yritysten strategiatyöskentelyyn. Erityisesti Shell on ollut alan pioneeri. Se käytti skenaariomenetelmää menestyksekkäästi jo 1970-luvulla ja onnistui valmistautumaan tällä tavalla henkisesti öljykriisiin. Tänä päivänäkin Shell käyttää tiiviisti skenaariomenetelmää ja kommunikoi skenaarioista myös suurelle yleisölle (katso linkki Shellin skenaariosivustoihin tästä).

Skenaariot ovat monipuolisia työvälineitä. Niitä voidaan käyttää strategiasuunnittelun lisäksi myös mm. tuoteideoiden kehittämisessä ja uusien liiketoimintojen suunnittelussa. Erinomainen suomalainen kirja skenaarioiden käytöstä tuoteideoinnissa on Visioiva tuotekonseptointi. Kirja on suositeltava erityisesti tuotekehityksessä työskenteleville.

Skenaario on yhtä hyvä kuin sen pohjana oleva materiaali. Skenaarion tekemiseen tarvitaan paljon tietoa nykyisyydestä ja mahdollisista tulevaisuuden muutoksista. Tätä tiedonhakuprosessia kutsutaan ympäristön luotaamiseksi (environmental scanning). Tosiasiassa ihmiset luotaavat ympäristöä jatkuvasti tietämättään ja tiedostetusti. Organisaatioiden ja tulevaisuuden ennakoinnin kannalta tiedostettu ympäristönluotaus on juuri se, mitä ennen kaikkea tarvitaan. Tässä yhteydessä tiedostettu-sanalla viitataan siihen, että tiedostetusti tai sattumalta havaitut muutokset ympäristössä kirjataan ylös. Näitä havaittuja muutoksen siemeniä tai heikkoja signaaleja on mahdollista käyttää skenaariotyöskentelyn pohjana, ennakoinnin apuvälineenä tai innovaatioiden kannustimina.

Mitä ovat heikot signaalit?

Strategiaguru Igor Ansoff esitti määritelmänsä heikoista signaaleista jo 1970-luvulla. Hänen mukaansa heikot signaalit ovat yrityksen sisäisiä tai ulkoisia varoitusmerkkejä, tapahtumia ja kehityssuuntia, jotka ovat liian heikkoja, jotta niiden vaikutuksia voitaisiin määrittää. Ansoff painotti, että yritykselle elintärkeää on, että se pyrkii huomioimaan ympäristön turbulenssista aiheutuvat jatkuvat muutokset (uhat/mahdollisuudet) kehittäessään strategiaansa.

MG Taylor -konsulttiyrityksessä toimiva Brian Coffman on esittänyt näkemyksensä heikoista signaaleista ja niiden hyväksikäytöstä edustamansa yrityksen sähköisessä Journal of Transition Management -lehdessä. Coffman määrittelee kirjoituksessaan heikot signaalit seuraavasti:

Heikko signaali on

• idea tai trendi, joka vaikuttaa yritykseen tai yrityksen toimintaympäristöön
• uusi ja yllättävä signaalin vastaanottajan näkökulmasta
• joskus vaikea huomata “kohinan” ja muiden signaalien keskeltä
• uhka tai mahdollisuus yritykselle
• usein aliarvioitu ihmisten taholta, jotka tietävät asiasta
• omaa viiveajan, ennen kuin kypsyy ja muuttuu valtavirraksi
• edustaa mahdollisuutta oppia, kasvaa ja kehittyä

Viestinnän alalla toimivalla Leif Åbergilla on toisenlainen näkökulma heikkoihin signaaleihin. Hän kuvaa niitä muutoksen ensimmäisiksi oireiksi. Åberg luettelee seuraavia esimerkkejä muutosten heikoille signaaleille: tuotteiden ja palvelujen kysyntä heikkenee tai vahvistuu, alihankkijoiden laatu heikkenee, kilpailijoiden mainonta lisääntyy. Muista suomalaisista alan keskustelijoista mainittakoon vielä Mika Mannermaa, joka määrittelee heikon signaalin seuraavasti: “Niillä (heikoilla signaaleilla) tarkoitetaan ilmiöitä, jotka ovat ‘oraalla’ ja joilla ei yleensä ole selvästi tunnistettavaa menneisyyttä. Ne eivät aiemmin ole olleet olemassa tai ainakaan merkityksellisiä.” Mannermaan mukaan “…heikon signaalin tuntee siitä, että se on kummajainen, outo ilmiö. Keskiverto talousviisas hylkii sitä, koska heikko signaali tulee yleensä vallitsevien järjestelmien ja viisauksien ulkopuolelta.“

Itse pidän heikkoja signaaleja muutoksen merkkeinä. Ne tulevat joko muutoksesta itsestään tai joku on jo tulkinnut ne ja viestittää niistä edelleen. Jotkut tulevaisuuden tutkijat määrittelevät heikot signaalit uusiksi ilmiöiksi, joista joskus voi tulla jotain erityistä. Pidän kuitenkin tärkeänä, että heikoista signaaleista kirjoitettaessa tehdään ero itse nousevan ilmiön ja signaalin välillä, vaikka joskus ilmiön ja merkin erottaminen onkin liki mahdotonta. Tätä erottelua voidaan pitää saivarteluna, mutta on olemassa tilanteita, joissa erityisesti ilmiön ja siitä indikoivan merkin välillä kannattaa tehdä ero. Näitä tilanteita ovat kuplat tai ns. hype sekä sensuuri. Näissä tilanteissa voidaan sanoa, että itse nousevan ilmiön suhde siitä välittyviin/välitettyihin merkkeihin on epätasapainossa. Hypessä media voi rummuttaa jonkin asian erinomaisuutta, vaikka itse asiasta ei tulisikaan koskaan mitään. Toisaalta joissain valtioissa voidaan opposition toimista vaieta (sensuuri), vaikka oppositio eläisikin ja voisikin hyvin “maan alla”. Vaikka olenkin itse käyttänyt paljon aikaa ja energiaa heikon signaalin määrittelyn pohtimiseen, teoreettisten määrittelyjen ei kuitenkaan pitäisi pelästyttää ja estää heikkojen signaalien käyttöä organisaatioissa. Yritysmaailmassa konsultoidessani esitänkin usein heikkojen signaalien olevan “jotain outoja ja kummia juttuja tässä päivässä“. En lähde tarkemmin määrittelemään merkin ja ilmiön eroavuuksia. Tärkeämpänä pidän, että muistetaan heikkojen signaalien olevan olemassa olevia, tosia asioita. Ne siis eivät ole mitään villejä visioita siitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua, mutta niitä voidaan käyttää tällaisten villien visioiden pohjana.

Minkälaisia sitten organisaatiossa kerättävät heikot signaalit voisivat olla? Alansa ensimmäiset yritykset voidaan luokitella heikoiksi signaaleiksi. Tällaisista esimerkkeinä mainittakoon Metronaps, joka tarjoaa firmoille erityisiä päiväunituoleja työntekijöitä varten, sekä Virtual Landscape Centre, jonka työkenttänä on historian ja tulevaisuuden kuvittaminen. Myös yritys Ecopod, joka valmistaa kierrätyspaperista designattuja ruumisarkkuja, täyttää takuuvarmasti heikon signaalin kriteerit.

Heikkojen signaalien haasteet

Vaikeinta heikoissa signaaleissa on niiden tunnistaminen ja kerääminen. Usein langetaan siihen ansaan, että heikoiksi signaaleiksi luokitellaan jo yleisesti tunnettuja ilmiöitä. Syy tähän on usein se, että heikon signaalin lausujalla on aina riski joutua naurunalaiseksi, jos signaali murtaa liikaa organisaation ajattelumallia. Helposti mainitaan sellaisia signaaleja, joista kollegat ovat samaa mieltä. Tällainen “heikko signaali” ei tuo yritykseen kuitenkaan mitään uutta. Todellinen heikko signaali kyseenalaistaa omat ajatusmallimme. Jokaisen uuden signaalin voisikin testata kollegoillaan, jotta itsestäänselvyydet erottuisivat uutuuksista. Esimerkiksi kahvipöydässä voi testata löytämäänsä signaalia ja tarkastella yleisön reaktiota seuraavan testin mukaan:

Heikko signaali testi

1. se saa kollegat nauramaan
2. kollegat vastustavat asiaa kiivaasti: no way, ei voi ikinä tapahtua
3. se herättää ihmetystä
4. kukaan ei ole kuullut asiasta ennen
5. halutaan, että kyseisestä asiasta ei puhuta enempää tässä organisaatiossa.

Jos kollegoiden reaktio on jokin kohdissa 1-5 mainittu, on kyseessä heikko signaali. Jos reaktiot täyttävät useamman kohdan vaatimukset, sitä parempi heikko signaali on löytynyt.

Tässä vaiheessa lukijalla voi herätä kysymys heikkojen signaalien tärkeydestä vastaanottajan kannalta. Pitäisikö yritysten todellakin kiinnittää huomiota kaikkiin naurettaviin ja ihmetystä herättäviin ilmiöihin? Eikö yrityksen tulisi etsiä vain sellaisia signaaleja, jotka ovat hyödyllisiä yrityksen toimintaa ajatellen? Heikkojen signaalien vaikeus on se, että emme tiedä, mitkä asiat ovat tärkeitä kannaltamme tulevaisuutta ajatellen. Maailmamme on seurannaisvaikutuksia täynnä. Asiat, jotka eivät mielestämme vaikuta itseemme, voivat seurannaisvaikutusten vuoksi olla yhtäkkiä meille tärkeitä asioita. Tuskin Arlan väki arvasi, että pilapiirrosskandaali Tanskassa voisi vaikuttaa yrityksen liiketoimintaan Arabimaissa. Yritysten näkökulmasta kaikki heikot signaalit ovat huomion arvoisia ja niistä on vähintään hyvä olla tietoinen ja seurata asioiden kehittymistä. Ajan myötä toiset ilmiöt tipahtavat seuraamislistalta ja toisiin aletaan kehittää vastinestrategioita.

Heikkojen signaalien käyttö yrityksissä

Heikot signaalit voivat ennakoida tulevaa muutosta tai uutta trendiä. Pienet asiat tässä päivässä voivat olla suuria muutossuuntia tulevaisuudessa. Tähän liittyy eräs heikkojen signaalien käyttökohde: niitä keräämällä ja analysoimalla voidaan yrittää löytää mahdollisia tulevia kehityssuuntia. On hyvä kuitenkin myös huomata, että kaikki heikot signaalit eivät kerro nousevista trendeistä. Jotkut signaalit voivat vain kertoa ohimenevistä ilmiöistä ilman, että niistä tulee tulevaisuudessa mitään merkittävää. Haasteena on se, miten osataan tunnistaa ne signaalit, jotka ennakoivat jotain suurta. Tästä aiheesta puhuu Mika Mannermaa:

“Yrityksissä tulisikin hyväksyä se, että pohtimalla heikkoja signaaleja virheitä tehdään melko varmasti. Silti se kannattaa. Se nimittäin on todellisen innovatiivisuuden perusedellytys.”

Virheisiin siis kannattaa varautua heikkojen signaalien tulkinnan suhteen, kun signaalit liitetään tulevaisuuden ennakointiin. Ennakointi ei ole helppoa. On hyvä kuitenkin huomata, että yksi heikko signaali ei kerro itsessään oikeastaan mitään. Vasta kun heikkoja signaaleja on kerätty enemmän, pyritty yhdistelemään erilaisia analysointimenetelmiä käyttäen, voidaan löytää tulevaisuuden kannalta mielenkiintoisia mahdollisia kehityssuuntia.

Toisaalta on hyvä huomata, että yritykset ja organisaatiot myös vaikuttavat tulevaisuuteen omilla teoillaan. Heikon signaalin huomatessaan yritykset voivat pyrkiä vahvistamaan nousevaa ilmiötä, josta signaali kertoo. Käytännössä tämä voi tapahtua vaikka rahoittamalla jotain uutta ja kiinnostavaa yliopiston tutkimushanketta tai aloittamalla uuden liiketoimintakonseptin kehitys, joka vastaa nousevaan tarpeeseen.

Sitaatissaan Mannermaa nostaa esille myös toisen heikkojen signaalien tuoman mahdollisuuden: innovoinnin. Heikkojen signaalien tärkein rooli innovoinnissa on vallitsevien ajatuskuvioidemme – mentaalimalliemme – rikkominen. Mentaalimallien rikkominen on organisaatioissa haastavaa, koska samalla rikotaan totuttuja turvallisia ajatusmalleja. Vastustaminen, vähättely, hämmentyminen ja nauraminen ovat luonnollisia reaktioita heikkoja signaaleja ajatellen, mutta ne voivat estää heikkojen signaalien käsittelyä. Avoimuus ja rohkeus ovatkin olennaisia ominaisuuksia organisaatioissa, kun pohditaan heikkoja signaaleja.

Innovoinnin apuvälineeksi olen kehittänyt työkalun nimeltään “Tulevaisuusikkuna”. Tulevaisuusikkuna on kaikessa yksinkertaisuudessaan menetelmä, jossa visuaalisia heikkoja signaaleja näytetään yrityksen työntekijöille organisaation tiloihin sijoitetuissa monitoreissa. Ideaalimmassa tilanteessa monitorit sijaitsevat paikoissa, joissa työntekijöillä on mahdollisuus samalla epäviralliseen vuorovaikutukseen ja vapaamuotoiseen keskusteluun visuaalisten heikkojen signaalien pohjalta. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi kahvihuoneet ja ruokailutilat. Työntekijöillä pitäisi myös olla mahdollisuus lähettää itse havainnoimiaan ja kuvaamiaan heikkoja signaaleja monitoreihin. Varsinkin kansainvälisessä organisaatiossa työntekijöidät eri puolilta maailmaa voivat tuottaa hyvin rikasta materiaalia tulevaisuusikkunaan. Menetelmää on testattu VTT:llä kahdessa eri viitekehyksessä ja tulosten perusteella menetelmä sopii hyvin esimerkiksi tuotekehityksen apuvälineeksi ja ideointisessioiden tueksi (Tutkimus tulevaisuusikkunan käytöstä VTT:llä).

Heikkojen signaalien havainnoinnista ja lähteistä

“…no, ne (heikot signaalit) tulee yleensä sellaisista pikku-uutisista, mitkä on siellä sivun laidassa sellaisella pienellä kirjoitettuna”

“…sinänsä tekniset ihmiset eivät aina tuo esille ‘oikeita’ heikkoja signaaleja. Jos ne mainitsee jonkun jutun ohimennen, niin siihen kannattaa tarttua. Jos ne hirveesti vaahtoaa jostain jutusta, niin se kannattaa unohtaa…”

Edellä olleet sitaatit on lainattu haastatteluista, jotka tein tutkimuksessani heikoista signaaleista ja niiden havainnoinnista haastattelemalla erään teknologiayrityksen työntekijöitä, tulevaisuuden tutkijoita ja trenditoimistoja vuosina 1999-2001. Tutkimuksen mukaan heikot signaalit eivät siis löydy päälehtien otsikoista ja ole niitä asioita, joista mediassa pauhataan. Karrikoiden ne ovat olankohautuksella ohitettuja huomautuksia tai epämääräisiä mainintoja artikkelien loppusanoissa.

Heikot signaalit syntyvät ja elävät periferiassa, yhteiskuntamme äärillä. Suuntaamalla katseensa sinne voi parhaiten havaita heikkoja signaaleja. Monet asiat ovat siirtyneet marginaaleista ajan myötä massoihin, jolloin radikaaleista ajatuksista on tullut itsestäänselvyyksiä. Eräänä esimerkkinä mainittakoon tatuoinnit, jotka länsimaisessa kulttuurissa ovat ennen muinoin olleet merimiesten ja vankien käytössä, mutta nyt niitä kantavat jo liikemiehetkin.

Day ja Shoemaker ovat kirjoittaneet marginaalien tärkeydestä heikkojen signaalien tarkastelussa kirjan Peripheral Vision: Detecting the Weak Signals That Will Make or Break Your Company. He puhuvat tähän liittyen FBI:n käyttämästä “Splatter vision” menetelmästä. Agentteja opetetaan etsimään ihmismassasta mahdollisia salamurhaajia ensin tarkastelemassa väkijoukon yleiskuvaa ja sitten etsimällä poikkeuksia siitä, kuten erityisen hermostuneen tuntuisia yksilöitä tai muuten erioloisia ja eri tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Nämä henkilöt pistetään erityistarkkailuun. Samalla tavalla heikkoja signaaleja tarkastellessa on silmät viritettävä huomaamaan poikkeuksia massasta. Juuri poikkeukset voivat olla siemeniä muutoksiin.

Heikkojen signaalien etsimisessä on hyvä huomata, että tärkeää on ylläpitää omaa tietotasoaan, etteivät aivan triviaalitkin uutiset pääse yllättämään ja erehdy pitämään niitä heikkoina signaaleina. Lukaisemalla ainakin sanomalehden aamuisin (paperilla tai sähköisesti), seuraamalla uutisia ja pysymällä tietoisena oman alansa ja talouden kehityskulusta, varmentuu yleisen tietotason jonkinlainen ylläpito. Tältä pohjalta on sitten jo tehokkaampaa lähteä etsimään heikkoja signaaleja erilaisista lähteistä.

Itse heikkojen signaalien metsästäjänä olen kokenut blogit parhaimmiksi lähteiksi heikkojen signaalien keräämiseen. Tähän on olemassa muutamia syitä: Blogeja usein pitävät ns. amatööriekspertit, joilla on tavoitteena kirjata uusimmat havaintonsa muulle maailmalle. Blogeja löytyy monipuolisesti eri aihealueilta ja eri puolilta maailmaa. Samoin blogeissa on pienempi julkaisukynnys kuin painetussa mediassa, joten erilaiset näkemykset pääsevät esille.

Blogien lisäksi esimerkiksi erilaiset uutissyötteet eri kansainvälisistä lehdistä ovat osoittautuneet varsin hyviksi lähteiksi heikkojen signaalien kannalta niiden nopean päivittymisen johdosta. Blogien ja uutisvirran mukana pysyäkseen kannattaa käyttää erityisesti siihen tarkoitukseen suunniteltua ohjelmaa, jonka avulla voi lukea näiden syötteitä. Google Reader on yksi esimerkki tällaisesta ohjelmasta.

Seuraavassa on listattu myös menetelmiä, henkilöitä ja lähteitä, jotka ovat hyviä heikkojen signaalien etsimiseen:

• Internet (mm. keskustelupalstat, uudet ilmiöt, vaihtoehtoliikkeiden sivut, tutkimuslaitosten sivut, yritysten sivut jne.)
• Futuristit tai muut ihmiset, jotka etsivät heikkoja signaaleja työkseen
• Taiteilijat, taidenäyttelyt
• Edelläkävijät, “erilaiset” persoonat
• Mielipideosastot
• Patentit
• Messut
• Konferenssit
• Tutkimusraportit
• Science fiction
• Vaihtoehtoliikkeet
• Matkustaminen
• Huhut

Yllä olevan listan lisäksi signaalien lähteitä on myös lukemattomia muita. Pääsääntönä heikkojen signaalien etsimisessä on silmien, korvien ja mielensä pitäminen auki.

Web 2.0 tulevaisuuden tekijänä

Yrityksille ja yhteisöille web 2.0 ilmiö on mahdollisuus, mutta se tuo mukanaan myös uhkakuvia. Suurimmat uhkakuvat piilevät “nettiviidakkorummun” voimassa ja nopeudessa. Tämän vuoksi yritysten ja organisaatioiden tulisikin pitää tuntosarvet viritettyinä esimerkiksi blogosfääriin ja tarkkailla sitä, mitä omasta organisaatiosta virtuaalimaailmassa keskustellaan. Näen, että suurimmat mahdollisuudet saavutetaan taas “heittäytymällä” mukaan sosiaaliseen mediaan esimerkiksi luomalla parempia mahdollisuuksia käyttäjien osallistumiseen yrityksen sivustojen, palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen. Samoin netti on pullollaan ideanikkareiden ajatusaihioita, jotka vain odottavat tuotteistajaa. Valpas yritys nappaa näistä parhaimmat ideat ensimmäisinä.

Lähteet ja lisälukemista

I.H. Ansoff, Managing Strategic Surprise by response to Weak signals, California Management Review, Vol. XVIII, No. 2, (1975) 21-33

I.H. Ansoff, Strategic Response in Turbulent Environments, Working Paper No. 82-35, European Institute for Advanced Studies in Management, August, (1982) s:12.

B. Coffman, Weak Signal Research, Part I: Introduction, 1997. See: http://www.mgtaylor.com/mgtaylor/jotm/winter97/wsrintro.htm

L. Åberg, (1996), Viestintä – tuloksen tekijä , Infoviestintä Oy, 5. painos, Helsinki, 1996.

M. Mannermaa, Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus, WS Bookwell Oy, Porvoo, 2004.

O. Kuusi, E. Hiltunen & H. Linturi, Heikot tulevaisuussignaalit – Delfoi tutkimus, Futura, Vol. 2. (2000) 78-92.

M. Moijanen, Heikot signaalit tulevaisuuden tutkimuksessa (Weak signals in futures studies), Futura, Vol 4, (2003) 38-60.

E. Hiltunen, Heikot signaalit – teoriakatsaus , Futura, Vol. 2, (2000) 72- 77

G. Day & P. Schoemaker, Peripheral Vision: Detecting the Weak Signals That Will Make or Break Your Company, 2006

L. Åberg, (1996), Viestintä – tuloksen tekijä, Infoviestintä Oy, 5. painos, Helsinki, 1996.