h1

Johdanto

UUSI MAAILMA

Tämä kirja kertoo uudesta maailmasta, jossa tapa tehdä töitä, tapa johtaa ja tuottaa ovat uusia. Maailmasta, jossa salailun, yksisuuntaisen viestinnän ja ylimielisyyden asemesta hallitsevat avoimuus, jakaminen, yhteistyö ja osallistuminen. Maailmasta, jossa menestystarinoita luodaan ennennäkemättömällä nopeudella, mutta jossa pudotuskin odottaa vain askeleen päässä. Maailmasta, jossa notkeat, nopeat ja nokkelat sopeutuvat ja poimivat parhaat päältä, hitaimmille jää luu käteen.

Tuo maailma ei ole kaukana, ei ajallisesti eikä maantieteellisesti. Huolestuttavaa tai ei, riippuu katsojan asenteesta, mutta muutos on jo alkanut. Se on käynnissä juuri tälläkin hetkellä, osin vielä piilossa. Kutsuttakoon sitä verkottuneeksi maailmaksi, avoimeksi maailmaksi, yhteistyön maailmaksi tai maailman versioksi 2.0, mutta juuri sellaisista muutoksista tässä on kysymys. Peruuttamattomia muutoksia tapahtuu jo kaikkialla eikä niiden vaikutuksia voi enää kukaan kiertää ja välttää. Niiltä ei voi suojautua, ei edes yrityksen seinien sisäpuolelle. Maailma on muuttunut merkityksellisellä ja pysyvällä tavalla ja muutos jatkuu alati kiihtyvällä vauhdilla.

YRITYSELÄMÄN UUDET SÄÄNNÖT

Uudessa maailmassa internetillä on hyvin merkittävä rooli, mutta muutoksen rajaaminen vain internetiin olisi sen voiman kohtalokasta aliarvioimista. Kyse on paljon laajemmasta sosiologisesta ja kulttuurisesta muutoksesta, jossa tuottamisen tapa ja yrityselämänkin pelisäännöt muuttuvat radikaalilla tavalla. Teknologia ruokkii tuota muutosta mahdollistaen entistä nopeampia, helpompia ja halvempia tapoja toteuttaa unelmia yhteistyössä.

Kenties käsillä olevaa muutosta voisi kutsua jälkikorporatiiviseksi siinä mielessä, että uudessa maailmassa yritykset joutuvat yksi toisensa jälkeen toteamaan seiniensä sisälle mahtuvan vain rajallisen määrän osaamista ja ulkopuolelle jäävän aina enemmän. Tämä on enemmän kuin Geoffrey Mooren vuonna 2000 esittämä yrityksen toimintojen jakaminen ytimeen (core) ja ympäristöön (context). Uusi teknologia ja uudet sosiaaliset keksinnöt hajauttavat ytimenkin: yrityksen erityispiirre voi olla osaajien kerääminen projekteihin eri puolilta maailmaa, myös yrityksen ulkopuolelta. Ehkä näemme piankin virtuaalisia yrityksiä.

Yritykset myös joutuvat toteamaan, ettei yksisuuntainen “me kerromme teille” -viestintä enää pure, vaan vastaanottajat täytyy kytkeä mukaan prosessiin jo alusta alkaen. Valtaistettu työntekijä kääntää työnantajan ja -tekijän välisen suhteen nurinkurin, ja tulevaisuudessa valtikkaa piteleekin työntekijä työnantajan kuunnellessa ja totellessa.

Tämä kaikki ei suinkaan tarkoita suurten yritysten katoamista tai edes välttämättä niiden aseman heikkenemistä, vaan saattaa jopa tarjota aiempaa enemmän mahdollisuuksia nopeaan ja mittavaan ansaintaan – tosin muuttuneilla säännöillä. Yrityksillä, jotka ottavat muutoksesta onkeensa on edessään loisteliaita hetkiä, kun taas niitä, jotka suhtautuvat muutokseen pelkällä olan kohautuksella, saattaa odottaa katkera kohtalo.

Nyt on korkea aika myös Suomessa herättää keskustelua käynnissä olevasta muutoksesta ja sen merkityksistä yrityksille. Muutokset näkyvät lähivuosina voimakkaina yhtä lailla kuluttaja- kuin työmarkkinoillakin. Kun rakennamme kilpailukykyämme yhä enemmän luovuuden ja innovaatioiden varaan, on meidän syytä sijoittaa kehittämisen voimavaroja myös toimintatapoihimme, eikä vain tuotteisiin, olivatpa ne sitten tavaroita tai palveluita. Jälkimmäiset ovat paljon helpommin ulkoistettavia tai kopioitavia, kun taas toimintapojen ja kulttuurin vieminen onkin jo kertaluokkaa haastavampaa. Nokkeluuden, notkeuden ja nopeuden resepti on jotain paljon monimutkaisempaa kuin osaluettelo. Siinä missä tuotteita joudutaan suojelemaan raskain teollis-oikeudellisin menetelmin, voidaan toimintatapojen suhteen olla hyvinkin avoimia, eikä kilpailijoilla silti ole mahdollisuuksia hyödyntää näkemäänsä ja kuulemaansa. Ja voi vain kysyä, kumpi tapa herättää yrityksen asiakkaissa, olivat he sitten kuluttajia tai yrityksiä, positiivisemman vastaanoton, mikä viime kädessä näkyy myös yrityksen taloudellisessa tuloksessa. Hyvä esimerkki tästä ovat Toyotan kehittämät kevyen tuotannon ja tuotekehityksen menetelmät. Vaikka Toyota on auliisti julkaissut kaiken osaamisensa, eivät muut autotehtaat ole pysyneet Toyotan perässä. Ohjelmistoteollisuus on löytänyt Toyotan menetelmät – on jo aika muidenkin löytää ne. Tämä kirja kertoo, miten yritykset voivat ottaa Toyotan menetelmät käyttöönsä.

YRITYS 2.0 JA YHTEISTYÖ

Millainen sitten on uuden sukupolven yritys – Yritys 2.0, kuten me sitä kutsumme – joka uudessa maailmassa menestyy? Kuten arvata saattaa, numerot kirjan nimeen olemme lainanneet O’Reilly Median jo vuonna 2003 lanseeraamalta Web 2.0 -käsitteeltä. Samoja numeroita on tähän mennessä käytetty jo lukuisissa muissakin yhteyksissä puhuttaessa internetin lisäksi kuluttajista, kirjastoista, matkailusta ja luoja ties mistä. Myös yrityksistä näitä maagisia numeroita on käytetty, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa Andrew McAfee otti käyttöön käsitteen Enterprise 2.0 artikkelissaan keväällä 2006. Vaikka käytämmekin McAfeen kanssa yhteneväistä koodistoa, on meidän käsitteemme, Yritys 2.0, huomattavasti McAfeen määrittelemää Enterprise 2.0:aa laajempi. Siinä missä McAfee sisällyttää käsitteeseensä lähinnä sosiaalisen median alustat yrityksissä, tarkastelemme me ennen kaikkea muutosta kulttuurisesta näkökulmasta sisällyttäen alustat toki mukaan muutoksen mahdollistajina.

Myös Suomessa on käytetty numerosarjaa 2.0 yrityksistä puhuttaessa. Kuluvan vuoden tammikuussa TIEKE, Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus, julkaisi Ville Saarikosken kirjoittaman teoksen PK-yritys 2.0, jossa numeroilla viitataan siirtymään yrityskeskeisestä ajattelutavasta verkostokeskeiseen. Vaikkakin teoksessa liikutaan osittain samojen teemojen parissa kuin tässäkin kirjassa, rajautuu Saarikoski käsittelemään aihetta suppeammasta näkökulmasta. PK-yritys 2.0 on kuitenkin hyödyllistä luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet verkostojen teoriasta tai sen soveltamisesta yritysten välisiin suhteisiin.

Tässä kirjassa numeroilla 2.0 tarkoitetaan ennen kaikkea kulttuurista muutosta, joka kiteytyy yhden sanan ympärille: yhteistyö. Viime vuosina on syntynyt positiivinen kehityksen kierre, jossa teknologinen ja kulttuurinen muutos vahvistavat toinen toisiaan mahdollistaen ennennäkemättömän helpon ja nopean yhteistyön yli rajojen ja sukupolvien. Kymmenet, sadat, tuhannet, jopa miljoonat ihmiset eri puolilta maailmaa voivat internetin välityksellä liittyä yhteen muodostaen yhteisöjä, joissa luodaan uutta tietoa, osaamista, taidetta tai vaikkapa liiketoimintaa hurjalla vauhdilla. Osin tämä tuottaminen on perinteiseen tapaan aktiivista tekemistä, osin taas passiivista, jossa osallistuja ei varsinaisesti tuota mitään, mutta antamalla luvan esimerkiksi kuuntelemansa musiikin seuraamiseen tai vapaan tietokonekapasiteettinsa hyödyntämiseen mahdollistaa arvokkaan ymmärryksen syntymisen tai resurssivajeen täyttämisen.

Eikä yhteistyössä sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Jo esihistoriallisista ajoista saakka ihmiskunta on jakautunut erilaisiin ja eri kokoisiin ryhmiin yhteistyön tekemiseksi, olkoon kyseessä sitten perhe, joukkue, yritys tai vaikkapa nykyaikainen valtio. Kaikkien niiden tarkoituksena on kerätä yhteen joukko yksilöitä tekemään jotakin, mitä kukaan heistä ei yksinään voisi saada aikaiseksi. Tuotos itsessään voi olla konkreettinen ja näkyvä, kuten tämä kirja, tai abstrakti ja henkinen, kuten rakastaminen perheessä tai tieteellinen tutkimus. Merkittäväksi ja aikaisemmasta poikkeavaksi nyt tapahtuvan muutoksen tekee toisaalta yhteistyön laajuus ja toisaalta sen nopeus. Olisiko aikaisemmin voitu edes uneksia tilanteesta, jossa miljoonat ihmiset kerääntyvät yhteen luomaan aikakautemme elämästä valtavan videokirjaston, joka sisältää kymmeniä miljoonia videoleikkeitä kaikkialta maailmasta? Ja kaikki tämä vain puolessatoista vuodessa.

MÄÄRITELMÄÄ ETSIMÄSSÄ

Vaikka käytämmekin raflaavaa termiä Yritys 2.0, ei meillä kuitenkaan ole sille vielä tässä vaiheessa olemassa tarkkaa määritelmää. Kirjan kirjoittaminen on meille nimenomaan yritys määritellä tuo käsite. Osittain sen teemme me kirjoittaessamme kirjaa, osittain sen teette te, lukijamme, osallistuessanne ja kommentoidessanne.

Jotta kuitenkin olisi jotakin pohjaa, minkä avulla suunnata ajatuksia, olemme yrittäneet kuvata tarkastelemaamme kulttuuria muutaman adjektiivin avulla. Käsityksemme mukaan Yritys 2.0 on avoin, sekä sisäisesti että suhteessa ulkomaailmaan. Yrityksessä vallitsee tiedon jakamisen ja keskustelun kulttuuri, jossa haastetaan ja tullaan haastetuiksi, jossa valtaa ei ole sillä joka jotakin tietää, vaan sillä joka tietonsa jakaa. Edellytyksenä jakamiselle yrityksessä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Uusi yritys on osallistava ja yhteistyötä tekevä sekä samalla nopea ja rohkea. Yrityksessä on luovuttu liiasta kontrollista ja sallittu ripaus kaaosta ja leikkimielisyyttä, jotta mahdollistetaan onnekkaat sattumat ja luovuus. Kuitenkaan Yritys 2.0:ssa ei ole luovuttu tuottavuudesta, joka yhä edelleen on yksi tärkeimmistä mittareista.

MENESTYKSEN RESEPTI

Kirjan tarkoituksena on luoda kuva tulevaisuuden menestyvästä yrityksestä, joka hyödyntää toiminnassaan kaikkia kehittyvän teknologian suomia mahdollisuuksia ja samaan aikaan ymmärtää jakamisen ja yhteistyön valtavan voiman. Lähestymme teemaa useista eri näkökulmista, sillä kirjoittajajoukon osaaminen kattaa jo nyt hyvin laajan alueen. Yhtäällä tarkastelemme muutoksen vaikutuksia strategiseen ja prosessijohtamiseen, kun taas toisaalla näkökulma on tulevaisuuden tekemisessä ja heikkojen signaalien löytämisessä.

Kyseessä on kaikille osallistujille vapaaehtoinen projekti ja kaikki tekevät leipätyönsä jossakin muualla, monet tosin kirjan teemoihin läheisesti liittyen. Näin ollen saattaa käydä niin, että joidenkin tässä esittelemiemme tai myöhemmin lukijoiden toivomien aiheiden käsittely viivästyy, mutta toivottavasti vain tilapäisesti. Pyrimme aina löytämään korvaavia kirjoittajia, jotta tarpeelliset aiheet tulevat kaikki katetuiksi.

Lisäksi haluamme huomauttaa, että kirjan luvut eivät välttämättä ilmesty loogisessa, vaan tekijöiden aikataulujen sallimassa järjestyksessä. Yritämme kuitenkin nivoa kaikki luvut osaksi kokonaisuutta siten, että sisällön kytkökset ovat ymmärrettäviä ja kirjan lukeminen jo matkan varrella mielekästä.

KIRJAN AIHEET

Kirjassa esitellään yhteistyön tekemisen historiaa alkaen aina 70-luvulta ja ulottuen aivan tähän päivään, ehkä hiukan pidemmällekin. Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka teknologiat ja toimintatavat ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa ja pohjustaneet maata meneillään olevalle muutokselle. Toisessa luvussa puolestaan pureudutaan tarkemmin nykyisen muutoksen ytimessä oleviin teknologisiin käsitteisiin ja konsepteihin, jotteivät ne enää olisi salakieltä asiaan vihkiytymättömällekään. Kerromme niistä yleistajuisesti ja runsain esimerkein, jotta jokainen lukija voi alkaa pohtia niiden soveltamista myös omassa toiminnassaan tai yrityksessään.

Kirjassa käsitellään myös osallistumisen ja osallistamisen problematiikkaa kahdestakin eri näkökulmasta: toisaalta yrityksen sisäisenä tehtävänä saada työntekijät osallistumaan ja toisaalta ulkoisena tehtävänä saada asiakkaat ja kumppanit kiinnostumaan yhteistyöstä. Työntekijöiden osalta käsittelyä laajennetaan koskemaan valtaistaminen sekä kiristyvien työmarkkinoiden asettamat haasteet yritysten kyvylle houkutella päteviä tekijöitä ja pitää heidät tuottavina. Emme myöskään unohda luovuutta, tuota organisaatioiden elämän eliksiiriä, jota ilman hyväkin yritys näivettyy ennemmin tai myöhemmin.

Todennäköisesti kirjoitamme myös monesta muusta asiasta osana edellä mainittuja tai erikseen. Kirjan sisällysluettelo on elävä ja täydentyvä ja juuri sen takia sitä ei ole alussa edes olemassa. Kuva piirtyy esiin siveltimen veto kerrallaan ilman tarkkaa luonnosta, mikä mielestämme on yleisemminkin tyypillistä kuvaamallemme uudelle tuotantotavalle. Aina ei matkaan lähtiessä tiedä, mitä tuleman pitää, mutta silti on lähdettävä. Me aloitamme tästä johdannosta ja täydennämme kokonaisuutta pala kerrallaan tuoden uutta luettavaa esille vähintäänkin kuukausittain.

AVATAAN OVET UTELIAILLE

Haluamme myös erityisesti korostaa, että tämän kirjan ei ole ensisijassa tarkoitus olla akateeminen esitys asiasta, vaan ennemminkin, paikoitellen teorialla täydennettynä, tarjottimellinen käytännön esimerkkejä ja mahdollisuuksia, joista jokainen voi poimia itseään kiinnostavat, tutustua niihin halutessaan lisää ja soveltaa omaan yritykseensä. Näin ollen kirja ei myöskään esittele täydellistä ja yhtenäistä toimintamallia järjestelmineen, organisaatioineen ja prosesseineen, vaan ennemminkin pyrkii valottamaan käsiteltävää aihetta näistä ja muista näkökulmista. Se ei tarkoita, etteikö kirjassa esitettyjä asioita voisi soveltaa laajastikin, yhtä lailla järjestelmiin ja prosesseihin kuin organisaatioonkin, mutta se ei ole kirjan ensisijainen tarkoitus.

Toivomme, että kirja tarjoaa jokaiselle jotakin, antaa mahdollisuuden aloittaa yhtä lailla suppeasti kuin laajasti ja ennen kaikkea herättää lukijat ajattelemaan kaiken aikaa ympärillämme tapahtuvaa muutosta ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia sekä uhkia omalle yritykselleen. Kirjassa käytetään mahdollisimman paljon internet-lähteitä, jotta lukijan olisi helppo lähteä linkkien avulla tutustumaan asioihin syvällisemmin. Linkkien osalta haasteena tietysti on niiden pitäminen ajan tasalla jatkossakin. Pyrimme kuitenkin päivittämään kirjaa parhaan kykymme mukaan, jotta linkit olisivat aina toimivia ja osoittaisivat oikeaan paikkaan.

PROJEKTI SYNTYI SATTUMALTA

Tämä kirja kertoo yhteistyön ja avoimuuden kulttuurin tulosta yrityksiin ja on samalla itsekin elävä esimerkki yhteistyön ja myös satunnaisten kohtaamisten voimasta. Kirjan alku voidaan laskea kahden henkilön satunnaisen kohtaamisen seuraukseksi. Toni Paloheimo ja Elina Hiltunen tapasivat blogosfäärissä viime vuoden joulukuussa ja kiinnostuivat puolin ja toisin toistensa ajatuksista, minkä seurauksena Elina kutsui Tonin alustamaan keskustelutilaisuuteen työpaikalleen Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen. Merkittävää on huomata, ettei Elinalla esittäessään kutsuaan ollut tarkkaa käsitystä, mistä aiheesta alustus pidettäisiin. Joitakin ajatusluonnoksia oli toki Tonin blogissa vilahdellut, mutta tarkkaa käsitystä sisällöstä tai osaamisesta ei ollut.

Lopulta kävi sitten niin, että Toni piti alustuksensa nimenomaan otsikolla Yritys 2.0 ja käsitteli hyvin pintapuolisesti joitakin teknologisia mahdollisuuksia kehittää joko yritysten sisäistä kommunikaatiota tai kykyä tunnistaa tulevaisuuden kehityskulkuja. Esitys sai kuitenkin hyvän vastaanoton ja siitä virisi vilkas keskustelu. Tästä rohkaistuneena Tonin mielessä alkoi kypsyä ajatus esityksen laajentamisesta kirjaksi saakka.

KIRJOITTAJAJOUKKO LAAJENEE

Pian kuitenkin valkeni, etteivät yhden ihmisen rahkeet riittäisi paljon alkua pidemmälle, vaan että yhdessä tekemällä voisi kirjasta saada huomattavasti paremman – ja huomattavasti nopeammin. Ajatus tuntui niin houkuttelevalta, että Toni ja Elina laittoivat kutsun jakoon blogeihinsa, josta se vielä kopioitiin kolmanteen paikkaan Some Labin blogille. Pian alkoikin tulla yhteydenottoja kiinnostuneilta kirjoittajilta ja eipä aikaakaan, kun kasassa oli kymmenkunta innokasta osallistujaa. Tässä vaiheessa ei perääntyminen enää tullut kyseeseen ja projekti polkaistiin käyntiin. Nyt, vajaat kaksi kuukautta Tonin esityksen jälkeen, kasassa on jo yli parinkymmenen kirjoittajan joukko ja kirjan ensimmäinen luku julkaistu. Kirjoittajaryhmän yhteistyötä varten perustetussa virtuaalisessa työtilassa tapahtuu paljon ja tilanne tulevien lukujen osalta näyttää erinomaiselta.

MOTIIVIT OVAT MONET

Monia varmasti askarruttaa, miksi niin monet toisilleen tuntemattomat henkilöt ovat lähteneet mukaan projektiin kirjoittamaan ilmaiseksi jaettavaa kirjaa. Jokaisen kirjoittajan vaikuttimia osallistua voi vain arvailla, mutta varmasti yhtenä kaikilla on halu nostaa esiin tärkeäksi kokemaansa teemaa ja herättää yleistä keskustelua. Lisäksi jotkut kirjoittajat ansaitsevat leipänsä omasta yrityksestään suoraan kirjan aiheisiin liittyen, jolloin monilla heistä on varmasti mielessään oman liiketoimintansa edistäminen. Mukana on myös tutkijoita, joista monia kiinnostaa itse projektin uudenlainen tapa organisoitua ja tuottaa. Joillakin kirjoittajista on varmasti toiveena kohentaa henkilökohtaista profiiliaan tietyn alan asiantuntijana. Toiset ovat mukana silkkaa uteliaisuuttaan. Palaamme tarkemmin vapaaehtoisen osallistumisen motiiveihin osallistumista käsittelevässä luvussamme.

AVOIN PROJEKTI

Kun olemme kirjasta lukuisissa keskusteluissa eri tahoille maininneet, ennemmin tai myöhemmin on aina tullut vastaan kysymys, nähdäänkö kirjaa koskaan painettuna versiona. Siihen voi vain sanoa, että se riippuu täysin sähköisen kirjan vastaanotosta. Jos kirjalla sähköisessä muodossa riittää lukijoita ja käsittelemämme aiheet osoittautuvat mielenkiintoisiksi, voi hyvinkin olla paikallaan kustantaa myös painettu kirja, jotta perinteiseenkin käyttöliittymään tottuneilla olisi mahdollisuus tutustua aiheeseen. Se tosin edellyttää, että kasassa on selkeä kokonaisuus, joka voidaan kansien väliin painaa. Tavoitteenamme on tehdä sähköisestäkin kirjasta kokonaisuus, mutta kuten hyvin ymmärrämme, voi internetissä tehdä myös muunlaisia toteutuksia. Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa, millainen käsittelytapa osoittautuu aiheemme osalta toimivimmaksi. Voi olla, että perinteinen kirjamalli toimii hyvin, mutta voi myös olla, että wikipediamainen lähestymistapa tarjoaakin lukijoillemme paremman tien. Kuka tietää. Nyt tämä kirja vasta alkaa kehittyä. Aika näyttää, millainen siitä lopulta tulee.

Lopuksi vielä yksi pieni huomautus. Nimittäin tekotavasta johtuen ei kirjalla luonnollisestikaan ole kustannustoimittajaa, joka ammattitaitoisesti oikolukisi tekstiä, korjaisi kirjoitusvirheet ja sekavat lauseet. Vaikka yritämmekin olla mahdollisimman huolellisia ja tarkistaa toistemme tuotoksia, emme siltikään voi paikata asiansa osaavaa kustannustoimittajaa. Suokaa siis anteeksi pienet kauneusvirheet tekstissä. Mikäli vastaan tulee täysin käsittämättömiä katkelmia, antakaa palautetta kirjasivustolla, jotta voimme korjata asian mahdollisimman pikaisesti.

Ja vihoviimeisenä muistutukseksi kaikille lukijoille: tämä projekti on ja pysyy avoimena. Toivomme, että mahdollisimman moni jakaisi osaamistaan ja kokemuksiaan kaikkien lukijoiden hyödyksi. Koska kirja toteutetaan blogina, liittyy kaikkiin kirjoituksiin ja kirjan lukuihin automaattisesti mahdollisuus kommentteihin ja keskustelun jatkamiseen ja laajentamiseen. Kuka tahansa voi kommentoida, eikä kommentteja sensuroida, lukuun ottamatta hyvän tavan vastaisia. Oli sitten kirjoittajien kanssa samaa tai eri mieltä, voi sivustolla osallistua keskusteluun ja tuoda esiin oman näkökulmansa. Ja jos tuntuu, että sanottavaa olisi enemmänkin, on myös kirja koko ajan avoinna uusille osallistujille. Toivotamme kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan tekemään tätä ainutlaatuista teosta uudenlaisella tavalla.

Koska kaikissa kirjoissa on aina lainauksia, olemme tähän johdannon loppuun ottaneet myös yhden, joka mielestämme hyvin kuvaa yhteistä projektiamme:

If you can’t annoy somebody, there’s little point in writing.
(Kingsley Amis)

25 kommenttia

  1. [...] Tämän blogin aihepiiriin asia liittyy ainakin sikäli, että kyseessä on hyvin konkreettinen esimerkki yhteistoiminnasta johon hyödynnetään uusia yhteistyömuotoja ja työkaluja.  Kirjan aiheista ja etenemisestä lisää jatkossa.  Sitä ennen kannattaa tutustua johdantoon: Johdanto-luku. [...]


  2. Mielenkiintoista ja innostavaa luettavaa. Ja koska palautetta toivottiin, niin…

    …äidinkielenopettajani torui aina, jos avauslauseessa viittasi otsikkoon tai kuvaili tulevaa sisältöä. In medias res! Samaten futuuria tulla-verbín kanssa piti kuulemma välttää, se kun on puhuttua suomea, ei kirjoitettua.

    Uusi maailma on niin suora viittaus Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -romaanin, että se saattaa häiritä lukijan “virittäytymistä” positiivisiin fiiliksiin, onhan kyseessä dystopia.

    Eikä hitaimmille aina jää luu käteen. Nintendo tuli uuden sukupolven pelikonsolien markkinoille viimeisenä ja ja pesi koko porukan. Kaikille jäikin Wii Remote käteen!

    Lykkyä pyttyyn kirjan tekijöille! Seuraan projektia hyvin kiinnostuneena.


  3. Tulemme poistamaan tulla-verbin väärinkäytöt kirjastamme. Kiitos huomatuksesta.

    Luista ja myöhästymisestä: tuotteiden ja toimintatapojen suhteen luu jäänee eri aikaa tulleiden käteen. Uusien tuotteiden ja teknologioiden ensimmäiset markkinoille tuojat eivät yleensä voita kisaa. Yleensä suurimman markkinaosuuden saavat ne, jotka tulevat hieman myöhemmin mukaan.

    Toimintatapojen suhteen asia on toinen. Kun joku keksii tehokkaamman tavan toimia, saa hän tavastaan etua – toi hän tuotteita markkinoille milloin vain.

    Kirjassamme on kyse jälkimmäisestä.

    Kommenttisi on hyvä. Kirjoitamme asiasta jatkossa lisää.


  4. Poistin Johdannosta tulla-verbin futuurikäytöt. Kiitokset Lurkerille asian noteeraamisesta.


  5. Tuohon Nintendon menestykseen liittyen: he tulivat konsolikilpaan viimeisimpänä, mutta erilaisella konseptilla kuin muut. Sonyn ja Microsoftin markkinana olivat (himo)pelaajat, kun Nintendo taas pyrkii tekemään pelaamisesta hyväksyttävää koko perheen hupia.

    Toisin sanoen, heidän tavoitteenaan oli tavoittaa perinteisten pelaajien ulkopuolinen joukko, joka on kooltaan pelaajia huomattavasti suurempi eikä ole kiinnostunut pelikoneen tehoista ja vortexien määrästä.

    Viimeinenkin voi siis korjata potin, jos pystyy vaihtamaan “pelin” säännöt.


  6. [...] johtamis- ja bisnesoppeja. Kannattaa ottaa seurantaan tämä kirja, josta on valmiina vasta johdanto. Johdannon alku määrittelee suunnan, johon maailma on tämän kirjan tekijöiden mukaan menossa: [...]


  7. [...] 2.0 sivustolla Toni Paloheimon johdanto [...]


  8. Luettuani johdannon innostukseni sen kun kasvaa. Olette mielenkiintoisen projektin kynnyksellä. Haasteita riittää. Tiedon jakaminen tästä hankkeesta, ainakin kansallisesti, saattaisi olla enemmän kuin paikallaan.

    Yksi kommentti, josta saattaa olla hyötyä tai sitten ei. Johdannon lähtökohtana on ajatus, että Internet säilyttää riippumattomuutensa ja sensuroimattomuutensa. Tämä pitkälti on Yritys 2.0 tai Web 2.0 Akilleen kantapää. Jos, toivottavasti en voi sanoa kun, tämä tilanne muuttuu, kaikki muuttuu. Ja valitettavasti: ei taitaisi olla ensimmäinen kerta.


  9. Yritys 2.0 -verkkokirja on kunnianhimoinen ja tärkeä hanke. Vaikka seuraavassa kommentoin hanketta, en halua repiä vaan kehittää ajatusta eteenpäin.

    Valtion tietoyhteiskuntahankkeissa on painotettu laajakaistaliittymien määrän kasvua ymmärtämättä lainkaan, mitä tietoyhteiskunta oikeasti tarkoittaa. Kehitys johtaa aivan uudenlaiseen elämän- ja työnteon muotoon. Keskeistä on se, että yritystoiminta muuttuu.

    Kirjan nimenä on Yritys 2.0. Versionumerossa on virhe, sillä Yritys 1.0 oli maatalousyhteiskunnan yritysmuoto: maatila. Yritys 2.0 oli teollisuusyritys, joka oli keskeisin teollisuusyhteiskunnan moottori. Tietoyhteiskunnan yrityksen nimen ja versionumeron pitää siis olla Yritys 3.0.

    Nimi on kuitenkin muotoseikka. Asia ratkaisee.

    Yritykset muuttuvat näkemykseni mukaan keskimäärin nykyistä pienemmiksi, vaikka moni luultavasti on kanssani tästä eri mieltä. Nythän yritykset näyttävät kasvavan jättikokoisiksi ostamalla toisiaan. Mammuttien kohtalosta voimme kuitenkin oppia. Liian suuret eivät pärjää yhä nopeammin muuttuvilla markkinoilla. Tarvitaan joustavuutta.

    Pienet yritykset ovat joustavia, sillä niissä aivoja käytetään tehokkaasti. Pienet yritykset saavuttavat suuruuden edut verkottumalla. Pienikin kärkiyritys voi luoda verkon, joka on sekä vahva että joustava.

    Helposti tällaisissa tulevaisuudenkuvissa sorrutaan siihen, että luodaan utuinen kuva, jonka taustalla paistaa kirkas aurinko. Arki on toisenlaista ja luultavasti arki jatkuu myös tulevaisuudessa.

    Toivon, että tässä verkkokirjassa otetaan huomioon myös sellaisia yrittäjän arkiasioita kuin verotus, byrokratia, rahaliikenne, kirjanpito, sopimukset, työsuhteet, perheen ja työn yhteensovittaminen jne. Ellei näin tapahdu, Yritys 2.0 kokee saman kohtalon kuin vuosituhannen alun IT-huuma: lento katkeaa lyhyeen.

    IT-huumassa ongelmana oli se, että rahaa oli liian paljon käytettävissä. Rahalla on sellainen ominaisuus, että kaikki käytettävissä oleva raha menee. Vaikeampaa on saada uutta rahaa tulemaan. Eikä valtiolla, rahoitusyhtiöillä tai muilla pääomarahan lähteillä ole loputonta rahahanaa vaan asiakkailta on saatava tulorahoitusta.

    Yrittäjän tärkein tehtävä on rahan riittävyydestä huolehtiminen. Tämä on tärkeämpää kuin esimerkiksi kasvu. Pienikin yritys menestyy, jos sen kassatulot ovat suuremmat kuin kassamenot.

    Yleensä sanotaan, että yrityksen pitää tuottaa voittoa tai että yrityksen arvon pitää kasvaa. Olen näistä väittämistä eri mieltä. Tärkeää on vain se, että rahat riittävät joka päivä. Nimittäin tämä estää konkurssiin joutumisen ja luo terveen kasvun mahdollisuuden.


  10. Kiitokset, Lassille ja Hakille, hyvistä ja rakentavista kommenteistanne.

    Olen Lassin kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että arkea ei tule tästäkään kirjasta unohtaa. Kopioin Lassin esittämän listan ja laitoin sen työtilaamme kirjoittajien luettavaksi. Tulemme varmasti ottamaan kantaa ainakin joihinkin siinä esitetyistä arkiasioista. Myös kommentti kirjan nimen osalta on laitettu muistiin jatkoa varten.

    Hakki, onko sinulla hyviä ajatuksia, miten hankkeesta kannattaisi levittää tietoa kansallisesti? Voisimmeko kenties saada apua valtionhallinnolta? Kaikki ajatukset ja apu ovat tervetulleita. Myös Hakin esille nostama kysymys internetin riippumattomuudesta ja sensuroimattomuudesta on kiintoisa. Saapa nähdä, mitä kirjoitettavaa siitä keksimme.


  11. Olen mielenkiinnolla seuraillut tätä kirjaprojektia eri blogeista ja toivotan sille hyvää menestystä.

    Johdannon luettuani ehdottaisin (jos kirjoittajilta löytyy kokemusta ja näkemystä) seuraavia aiheita:

    - esimerkkejä verkostumisesta syntyneistä innovaatioista ja oikeista businesscaseista (yrityksissä vierastetaan verkostumisia, joissa mietitään avoimesti liiketoimintaa sivuavia aiheita)
    - esimerkkejä miten yksittäinen yritys voi saada liiketoiminnallisesti mielekästä businessta
    - esimerkkejä ja vinkkejä miten verkostumista edistetään (uskon tähän itsekin ja teen sitä eri foorumeilla, mutta välillä hakkaan päätä sisäisesti seinään)
    - millä verkostumisessa yksittäinen yritys edelleen erilaistuu (on uniikki ja kilpailukykyinen)

    Mielestäni kaikki ei voi olla YouTube tms onnenkantamoisia caseja, jossa hyvä idea kantaa siten, että joku sitten ostaa pois (tekeekö Google YouTubella tällä hetkellä rahaa?).

    Perinteisestä yritysmaailmasta on pitkä matka ponnistaa ensiksi digitaaliseen maailmaan, ymmärtää kuinka omat asiat voidaan tehdä paremmin olemalla läsnä medioissa ja edesauttaa erilaisia interaktioita esim. asiakkaiden kanssa. Haasteena lisäksi on se, että perinteiset toimialarajat alkavat murtua ja uudet innovaatiot, uskoisin, syntyvät tuosta epäjatkumosta. Tähän tarvitaan moniosaamista ja ketteryyttä toimia, esim. blue ocean – tyyppinen ajattelu sekä uskallusta jakaa omia ideoita.

    Matemaatikko sanoo 1+1=2, mutta filosofi voisi sanoa 1+1 > 2. Filosofit ovat vaan yliopstoilla :-) , ei yrtiyksissä.


  12. Kun sanot ”voisiko valtionhallinnosta olla apua” niin vastaus on – mihin? Jos julkisuus on se mitä haluat väittäisin, että ei. Jos rahaa pitäisi saada, niin oikeat henkilöt voisivat sieltä sitä kasseissa kantaa. (Minä en kuulu heihin.)

    Mutta miten silloin käy perusajatuksesi? Kun valtion – ministeriön, te-keskuksen tai esim. opetushallituksen saat mukaan, pidä housuistasi kiinni. Ennen kuin huomaatkaan hankkeella on hallinnon maksama projektipäällikkö (et todennäköisesti sinä), ohjausryhmä ja kaikki se muu hulabaloo, jota hallinto edellyttää voidakseen osoittaa oman olemassaolonsa välttämättömyyden. Rahaa riittää jos kauniisti puhut ja käyttäydyt. Hankkeen tuloksilla ei juurikaan ole väliä, hankkeitahan hallinnossa piisaa. Eivät ne muutkaan johda mihinkään.

    Julkisuudesta: Mitkä olisivat sen tavoitteet? Kirjoittajien henkilökohtainen glooria? Aiheen, asian ja lähestymistavan uutuus? Sponsoroiden saaminen? Uusien vapaaehtoisten kykyjen ja visionäärien rekrytointi? Vai mikä/mitkä?

    Yllä oleva on inhorealismia potenssiin 2.

    Kerro ja kommentoi niin katsotaan mitä saadaan keitetyksi kokoon.


  13. Maija ehdotti kirjan sisältöön esimerkkejä verkottumisesta syntyneistä innovaatioista ja yrityksistä.

    Aloitin omassa yrityksessäni verkottumisen 1988 (silloin tätä sanaa ei vielä käytetty), kun myin edellisen yriytkseni pois. Kokemukseni ovat siis jo vankkaa arkitodellisuutta. Olen ehdottanut Tonille, että voisin kirjoittaa Yritys 2.0 -kirjaan, ja saanut toissapäivänä myönteisen vastauksen. Tarkoituksena on välittää näitä kokemuksiani. Aion myös kertoa siitä, millaiseksi yrittäjän elämä muuttuu uudenlaisessa yritysmaailmassa.

    Minäkään en usko onnenkantamoisiin vaan asiakaspalveluun ja kovaan työhön. Lisäksi on huolehdittava siitä, että rahat riittävät joka päivä. Näillä eväillä yritys kasvaa, jos kasvun edellytykset ovat olemassa. Näillä eväillä yritys myös välttää konkurssin, jos näkymät eivät olekaan niin ruusuiset kuin alussa tuntuivat.

    Olen Hakin kanssa samaa mieltä julkisesta rahoituksesta. Käytän julkisella rahoituksella elävistä yrityksistä nimitystä pullasorsat. Kun ruokinta loppuu, sorsat kuolevat. Lisäksi julkishallinnon byrokratia tappaa luovuuden, joten eläessäänkin nämä yritykset ovat jo puolikuolleita. Vapaus ja innostuksen ilmapiiri ovat onnistumisen edellytykset. Eikä onnistumista mitata rahan määrällä vaan sillä, mitä kaikki mukana olevat oppivat hankkeessa.

    Rahalla on merkityksensä yritystoiminnassa mutta nykyisin se on aivan liian ylikorostunut. Voiton tuottaminen ja yrityksen arvon kasvattaminen ei ole tärkeätä. Tärkeätä on ainoastaan kassavirran hallinta. Olen neljän vuoden ajan tehnyt aktiivista kehittämistyötä, jonka työnimenä on kassavirta-ajattelu. Aion kertoa tästäkin asiasta omassa kirjoitusosiossani, jos kirjan tiimi hyväksyy kirjoitukseni.


  14. Kiitokset Maijalle hyvien ja erittäin tärkeiden aiheiden nostamisesta esiin. Uskon kyllä kirjatiimin kykenevän niistä kirjoittamaan, joten perästä kuuluu, kuten tavataan sanoa.

    Kiitokset myös Hakille, sanoisinko, värikkäästä kommentista ;) Lähinnä tuo ajatukseni avusta liittyy näkyvyyteen. Koemme tämän kirjahankkeen myös hivenen kansallisena, suomalaista kilpailukykyä edesauttavana, joten tiedon levittämiseen saattaisi olla laajempaakin intressiä, kuten itsekin mainitset. Sen tarkemmin en asiaa ole ajatellut. Heitinpähän vain ilmoille ajatuksen. Tuottaahan valtio jo nytkin, esim. Tieken kautta, aihetta käsitteleviä julkaisuja, joten tälläkin kirjalla saattaisi olla paikkansa tiedotuksessa.


  15. Huomasin, että olitte laittaneet blogin, jonne pitäisi laittaa näitä toiveita/ajatuksia yms., mutta kun keskustelu on tässä, jatkan tähän:

    Piti oikein kammalla haravoida, etten itse käyttänyt rahoitusteesiä (“pullasorsat”), minulla nousi kanssa karvat pystyyn.

    2000-luvun työni aikana olen saanut tutustua laajalti SME-sektorin toimijoihin ja täytyy kyllä sanoa, että niissä on paljon hyviä ja edistyksellisiä innovaatioita ja kehityksessä olevia ajatuksia tuotteiksi. Perusongelmana näkisin muutaman kuitenkin esim. että kuinka ylittää kuoleman kuilu kehityksestä todelliseen kassavirtaan? Kun puhutaan uusista toimintatavoista, asiakastarpeista, teknologioista, (kaikista ilmiöistä yhtäaikaa) niin ongelmana on, että tuloja alkaa syntyä vasta todella pitkän prosessin ja adaptaation jälkeen. SME ei pysty hengaan mukana näin kauan, jollei ole konkretiaa ja oikeita asiakkaita ketjussa mukana.

    Hyviä esimerkkejä voisi löytää esim. mobiilimaailmasta: SMS business/teknologia oli jo GSM-alkuajoista alkaen (1994 oli muistaakseni eka kaupallinen GSM-puhelu, alkaisiko kaupallinen historia siitä?), ekat operaattorit ehkä alkoivat tehdä rahaa 90-lopulla (SMS:stä), mobiilipalvelufirmat tehnevät rahaa nykyään ja parhaimmat ovat jo muutaman vuoden ajan. Jos olisit ollut SMS:lle palveluja perustava firma 90-luvulla, niin köyhää olisi ollut? Time to money 10-15 vuotta? Ehkä kärjistetty esimerkki, myönnän.

    Oma kokemus julkisen rahoituksen maailmasta on, että sillä saatetaan erilaisia teknologioita ulos (pilotteja, proof-of-concepteja), mutta syntyykö siitä oikeasti businesstoimintaa? Uusi business tarkoittaa myös tietoisen riskin ottamista (oman visionsa toteuttamiseksi) ja jalkatyötä esim. partnerien ja asiakkaiden suuntaan.

    Minusta olisi mielenkiintoista ymmärtääkin, auttaisiko Yritys2.0 maailma siihen, että kun muodostuu uudenlaisia toimijayhteisöitä, ei yksittäisen firman tarvi enää upota yhtälailla kuoleman kuiluun?

    Toisaalta auttaisiko Yritys2.0-maailma uusien ilmiöiden synnyttämistä? Perinteisellä tavalla esim. asiakaskyselyt tuottavat vain inkrementaalisia innovaatioita oleviin tuotteisiin ja palveluihin. Verkostoituneessa toiminnassa uudet innovaatiot syntyvät käyttäjien omista jutuista.

    Monilla toimialoilla ollaan tilanteessa, jossa perinteiset toiminnat on fragmentoineet ja kovasti kilpaillut, uudella entryllä ei tehdä uutta merkittävää markkinaosuutta tässä.

    Tulevaisuus on mash-uppien toimintaa, siinä onnistuminen tarvinnee Yritys2.0-ajattelua?

    Hajattelee, maija


  16. Maija nosti esille tärkeän asian, kun hän puhui uusien ilmiöiden syntymisestä ja asiakaskyselyiden vaikutuksesta tuotekehitykseen.

    Asiakkailta voi tulla vain pieniä parannuksia olemassaoleviin tuotteisiin. Tästä lähteestä ei voi ammentaa mitään vallankumouksellista uutta.

    Silti asiakaspalautettakaan ei monissa yrityksissä oteta vakavasti. Sain juuri tänään konkreettisen esimerkin asiasta, kun lähetin palautteen Ylen Areena-palveluun. Vastaus oli välttelevä ja selittelevä. Tuskin viestini menee sellaisille ihmisille, jotka oikeasti päättävät asioista.

    Suurissa organisaatioissa ei ymmärretä, miten tärkeää on hajauttaa päätöksenteko asiakasrajapintaan. Tästä aiheesta kannattaa lukea Jan Carlzonin kirja Pyramidit nurin! vuodelta 1987.

    Todelliset suuret innovaatiot eivät synny suurissa byrokraattisissa organisaatioissa, koska niiden ilmapiiri on tunkkainen. Suuri innovaatio syntyy innostuksen ilmapiirissä, jos on syntyäkseen. Yleensä se syntyy pienessä organisaatiossa, jossa ihmisillä on vapaus ja rohkeus ajatella omilla aivoillaan. Heille virheiden tekeminen on sallittua. Tavallisesti tällainen tilanne on vain yrittäjällä, joka kärsii itse omista virheistään mutta saa myös hedelmät onnistumisistaan.

    Suuri keksintö syntyy aivan muista lähtökohdista kuin asiakastutkimuksista tai -palautteista. Yleensä ihmiset ovat liian varovaisia uskaltaakseen ajatella suuria asioita. Jos hevosmiehiltä olisi kysytty, autoa ei milloinkaan olisi keksitty. Niinpä en oikein usko sanayhdistelmään tutkimus & kehitys.

    Auto piti ensin keksiä ja valmistaa, että ihmiset ymmärsivät sen merkityksen ja käyttötarkoituksen. Silloinkin vielä moni vastusti sitä ihan vaan periaatteesta.

    Mikä tahansa suuri innovaatio voidaan kaataa helposti nokkimalla sen pieniä epäkohtia. Ja nokkijoita riittää. Alkuvaiheessa tällainen idea tarvitsisi ihmisiä, jotka ruokkivat, hoivaavat ja kasvattavat orastavaa ideaa, mutta tällaisia ihmisiä on liian vähän maailmassa.

    Toteuttaakseen suuren innovaation keksijäpelle joutuu panemaan koko elämänsä likoon. Valitettavan monesti tilanne on sellainen, että kukaan ei anna rahaa prototyypin valmistamiseen, koska ideaa ei ymmärretä pelkästään selittelyjen perusteella.

    Rahasta päättävät ihmiset ovat turvallisuushakuisia pankinjohtajia ja virkamiehiä, jotka sysäävät kaiken riskin keksijälle. Asunto ja sukulaistenkin omaisuus on pantava lainojen pantiksi. Fiksumpaa on myydä asunto ja muu omaisuus ja käyttää rahat yrityksen rahoitukseen, sillä tällöin siemenrahaa kertyy enemmän kuin lainaamalla.

    Jos keksijä onnistuu verkostoitumaan samanmielisten kanssa, hänen elämänsä on hieman helpompaa, vaikka tällaisessa verkostossakin saattavat vaania ahneuden ja kateuden kyyt, jotka imevät keksinnöstä kaiken mehun, jos sellaita heruu. Silti tämä tie on ainoa järkevä.

    Hyvät verkostokumppanit ja reilu yhteistyö on parasta, mitä uusi innovaatio voi saada. Verkosto merkitsee myös rahoitustaakan jakautumista laajalle, joten rahoitus ei ehkä ole lainkaan ongelma. Tällaista ilmiötä voidaan kutsua verkostorahoitukseksi.

    Mahdollisimman pian tuotteen on tavoitettava maksavat asiakkaat, sillä kassan pohja paistaa nopeasti. Tässä vaiheessa tulee kuvaan mukaan asiakaspalautteen hyödyntäminen. Kaikkea ei pidä toteuttaa mutta kaikki palaute on otettava vakavasti. Asiakas sitoutuu tuotteeseen, jos hän havaitsee palautteensa vaikuttavan. Ylimielinen palautekäsittely voi johtaa nopeaan asiakaskatoon etenkin, kun tuote on vielä tässä vaiheessa raakile.

    Toinen tärkeä asia on rahan riittävyydestä huolehtiminen. Liian moni alkava yritys kaatuu kassakriisiin. Kun yritys on ajautunut konkurssiin, idea joko tuhotaan tai varastetaan. Konkurssin voi kuitenkin välttää, sillä se ei tule yllättäen vaan merkit ovat näkyvissä niin aikaisessa vaiheessa, että niihin ehditään reagoida.

    Maija kiinnitti huomiota tulojen kertymiseen vasta pitkän prosessin jälkeen. Mielestäni lähes ainoa keino on sinnittely. Nimittäin vain hannuhanhet onnistuvat ajoittamaan tuotekehityksensä valmistumisen juuri siten, että kysyntä alkaa vetää heti, kun tuote julkistetaan.

    Usein käy niin, että raskaan kehitysvaiheen jälkeen tulee tätäkin raskaampi markkinointivaihe eikä tulohana silti näytä aukeavan. Silloin pitää vain sinnitellä, jos uskoo olevansa oikealla polulla. Epätoivoisessa tilanteessa on kerättävä uskon vahvistusta kaikesta ympäriltä tihkuvasta uudesta tiedosta. Veikkaanpa, että melkein jokainen menestyvä yrittäjä on joskus kokenut tämän vaiheen elämässään.


  17. [...] luettavaa, joka liittyy osittain myös Johdanto-luvun jäljessä käytyyn keskusteluun. Mutta lukekaa itse lisää. Vilkaisun sisältöön saatte [...]


  18. Virtuaaliyrityksiä on olemassa, ollut jo pitkään! Kyseessä on perinteisen savupiipputeollisuuden perusajatus, jossa verkottumalla jokainen tekee omaa ”Corea”. Nykyajan yritykset saattavat myydä esimerkiksi kenkiä valmistamatta niitä lainkaan, esimerkkinä mm. Nike. Kirjoittajan maininta virtuaaliyrityksien tulemisesta kuvastaa suurinta haastetta kirjoittajien olemuksessa: tieto perinteisen teollisuuden verkottumisesta tai sen kehityskaaresta puuttuu kirjoittajan tietohistoriasta, kirjoittaja kirjoittaa tekstiään virtuaalimaailmasta; siellä nykyajan tietämys on näemmä virtuaalista. Tämä vaikuttaa väistämättä lukijan mielikuvaan kirjoituksen kokonaisvaltaisuudesta. Kirjoitus kuvastaa mielestäni kirjoittajan haavekuvaa tulevaisuudesta; kirjoittaja toivoo historian vääristyvän kirjoittamallaan tavalla. Toivoisinkin kirjoittajilta uutta asennetta, esimerkkinä Toyota on mainio, mutta pelkkä avoimuus ei ole Toyotaa auttanut. Toyota ei ole julkaissut kaikkea tietoaan, eikä julkaisekaan. Esimerkiksi markkinointiin, tuotekehitykseen tai kuluttajatutkimuksiin liittyvät aineistot tulevat pysymään ns. yritystietona vielä pitkään.

    Jatkakaa hyvä työtä, mutta ottakaa reaalimaailma enemmän huomioon, olemme nyt jo melko pitkällä, pidemmällä kuin ehkä tiedämmekään.

    T


  19. Pahoitteluni projektiryhmän puolesta viivästyneestä kommentista. Kesälomat painavat vielä jaloissa, mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan…

    Timon kommentti osuu naulan kantaan! Johdanto kun on pitkälti näppiksestäni lähtöisin, on se väkisinkin katsannoltaan suppea ja, sanoisinko, enemmän visio kuin mitään todellista. Mutta juuri sen vuoksi projektiryhmässä on reilusti kolmattakymmentä muutakin henkilöä, jotka varmasti tulevat laajentamaan näkökulmaa sekä ajallisesti että sisällöllisesti. Jo seuraava luku, joka ilmestyy 13.8., tulee tarjoamaan retrospektiivin kollaboraatioon nimenomaan perinteisen teollisuuden näkökulmasta. Pysy siis kuulolla, Timo, tai tule vaikka mukaan kirjoittamaan. Mielenkiintoisille näkemyksille on aina tilaa!

    Muutenkin täytyy sanoa muutama sana Timon nostattamien kysymysten tiimoilta. Nimittäin tämä koko projektihan alkoi sosiaalisen median näkökulmasta, mikä osaltaan värittää ainakin omaa ajatteluani edelleen. Kuitenkin koko kirjaprojektin tavoite on laajentuneen kirjoittajajoukon kautta kasvanut kattamaan laveammin muuttuvaa yrityselämää, jossa web 2.0 ja kehittyvät kommunikaatiotavat kaikkinensa ovat vain yksi osa. Kuten tänään blogissakin jo kirjoitin, mielelläni näkisin kirjan tavoitteena erilaisten kirjoittajien ja jatkuvan vuoropuhelun avulla selvittää, millaista voisi olla osaaminen, joka tulevaisuudessa kantaa parhaiten hedelmää. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin siinä onnistumme.

    Lopuksi täytyy vielä kerran todeta, että tarkoituksenamme on kirjoittaa johdanto uudestaan sisällön valmistuttua. Tässä vaiheessa uskon siitä silloin tulevan kovastikin erilainen verrattuna tähän ensimmäiseen versioon. Tämän ensimmäisen tehtävänä lienee enemmänkin lukijoiden mielenkiinnon herättäminen, kun taas lopuksi kirjoitettava sen lisäksi tiivistää kirjan sisällön. Varmasti siitä tulee paljon parempi.


  20. Kiitos Tonille kommenteista! Olen aidosti innostunut vastauksestasi! Mielelläni olen kommentoimassa ja kirjoittamassa tulevaisuutta. Tänään kohtasin Itsenu tulevaisuuden ostaessani itselleni farkkuja: tajusin ostohetkellä määrääväni oman tulevaisuuteni jalkaosaston ulkonäön. Kirjoittaessani tätä lausetta päivitän oman internet-ulkonäköni; onko aiheesta tutkimuksia? Vanha viisaus kuului: asenteiden summa muodostaa ihmisen persoonan. Uusi viisaus kuuluu: näkyvyys verkossa muodostaa Firma Oy:n VerkkoPersoonan! Mitäs sanotte ajatuksesta?


  21. Tervehdys kaikille kirjoittajille ja lukijoille! Järjestämme 29.-30.11.2007 Joensuussa tuleva.fi – tapahtuman, alustavia ajatuksia löydätte wikistämme http://scratchpad.wikia.com/wiki/Tulevaisuusklubi_2 , suunnitelmat tarkentuvat elo-syyskuun aikana.
    Tapahtuman ohjausryhmässä olemme ajatelleet 29.11 iltaohjelmaan soveltuvan erityisen hienosti Yritys 2.0 – kirjoittaja/taustaryhmän kokoontumiselle, kaikki kiinnostuneet voivat osallistua keskusteluun. Illan aikana voisimme pohtia tulevaisuuttamme! Samoin olemme pohtineet Tonin olevan loistava ihminen avaamaan perjantai-aamu (jos Tonille sopii?).
    Kommentoikaa ajatusta!


  22. Olen taapertanut oman kirjoitusprosessin läpi. Tuntui ajoittain suopotkupallolta, kun potkin sanoja ja ajatuksia kohti maalia. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhastelua. Kommentit elävöittävät työskentelyä.

    Kirjoittaessani huomasin, että yrittäjyyden ja luovuuden toimintaedellytykset eivät ole perusrakenteiltaan muuttuneet niin paljon kuin teknohype antaa ymmärtää.

    Kirjoittaminen IBM:n pallokoneella oli tasan tarkkaan yhtä vaikeaa kuin verkkoon kytketyllä PC:llä. Editointiohjelmat auttavat, mutta perusajatukset ja kokemukset on revittävä omasta päästä.

    Punaisen langan punominen on edelleen yhtä vaikeaa kuin 70-luvulla. Lopullisen muodon löytäminen on yhtä vaikeaa. Jos kaikki tietokoneiden työskentelyä ja tuottavuutta nostavat argumentit olisivat totta, kaikki työ sujuisi leikitellen. Tuskaista puurtamista tarvitaan edelleen.

    Käytimme nauhureita ja C-kasetteja viestintävälineenä. Nyt podcastin tekeminen onnistuu tietokoneella tai mp3 soittimella. Hyvän tarinan kerrontaa uudet välineet eivät automatisoi.

    Käytimme järjestelmäkameroita prosessien dokumentointiin. Nyt voimme hyödyntää digitaalikameroita. Hyvät kuvat ovat edelleen yhtä harvinaisia.

    Viestinnän edullisuus mahdollistaa entistä pienempien yritysten kansainvälistymisen, mutta ideoiden, innovaatioiden, osaamisen, palvelun ja asiakaslähtöisyyden vaatimukset ovat samat.

    Sanotaan, että kilpailu on nyt entistä kovempaa. Samaa hoimme 70-luvulla. Puhuimme muutoksesta, teknologian uudistumisesta ja jatkuvasta tuotekehittelyn tarpeesta.

    Maailmanlaajuinen yhteistyö on teknisesti helpompaa. Monimutkaiset asiat hoituvat etätyönä. Matkustamisen tarve ei ole yhtä suuri, mutta tiukan paikan tullen Face to Face on ainut vaihtoehto.

    Maailmanlaajuisen yhteistyöesteitä on poistettu. Ihmissuhdetaitojen merkitys korostuu sosiaalisen median yleistymisestä huolimatta.

    Sosiaaliset mediat (Facebook ja Second Life) olisivat nollan arvoisia ilman sisältöä luovien ihmisten panosta.

    Tajuammeko inhimillisen pääoman kehittämisen tärkeyttä? Alustat ovat vain apuvälineitä.

    Terveisin / Helge


  23. Hieno ja tärkeä projekti, kuten eilen Innovation Cafen tapaamisessa todettiin. Entisenä kustannustoimittajana ja lehtieditorina sanoisin, että nykyistä tiheämpi väliotsikointi voisi olla paikallaan. Se helpottaisi tekstin lukemista ruudulta huomattavasti.

    Vaikka kyse onkin kirjasta, olisi hyvä, jos luvut olisivat suhteellisen lyhyitä, samoin itse kappaleet, nuo tekstintuottamisen peruslementit. Esimerkit, anekdootit ja lainaukset keventävät tekstiä ja tekevät siitä kommunikoivemman.

    Itsestäänselvyyksiä toki, mutta sanoinpahan kuitenkin.

    Erityisen edistyksellisenä pidän sitä, että juttu julkaistaan Creative Commonsin lisenssin alla. Mahtavaa, että ao ajattelu vahvistaa otettaan myös täällä Suomessa.
    :) Piis, sanois Maaretta


  24. Maaretta nosti esiin tärkeän asian, josta kirjoittajaporukassakin on keskusteltu. Verkkokirja ja painettu kirja täytyy tehdä eri lailla: verkossa tiiviimpää ja paloitellumpaa, painetussa sallitaan laveus ja pidemmät kokonaisuudet.

    Tässä sitä opetellaan kantapään kautta. Seuraava luku on jo eri näköinen – ja mikäänhän ei estä päivittämästä johdantoakin!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.